Kaksplus.fi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Insta Lately

Tulin vielä näin myöhäseen moikkaamaan teitä näiden mun viime aikaisten insta kuvien merkeissä. Instagramista mut löytää nimimerkillä nnedee !

1. Meillä asuu yksi pieni innokas leipuri, se en ole minä.. Sormen jäljistä varmaan huomaa kuka on ollut asialla. 2. Lumiukkosoppa, oi tämä ihana herkku joka sulattaa hampaatkin suusta mutta silti sitä on vaan pakko juoda  3. Voiko olla parempaa tapaa rentoutua sen jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan kuin glögi, korvapuustit + posse!

1. Pikkasen olin ehkä kade tosta lämpimästä ja pehmestä nukkuma paikasta kun ite lykkäsin vaunuja vesisateessa. 2. Ihania noi vauvan varpaat, voi vitsit! 3. Bongasin toisesta blogista ihan huippu idean, nimittäin hammastahnalla voi myös tehdä kuvia ikkunoihin, ennen me ollaan käytetty lumi sprayta mutta se ei tule kysymykseenkään enään!

1. Käytiin hautausmaalla muistamassa edesmenneitä läheisiä. 2. Selfie. 3. Pakko välillä jakaa näitä meiän Pandan hölmöyksiä. Raukka ei osannut päättää kummalla tuolilla nukkuu niin nukkui sitten molemmilla ja maha roikkui ulkona.. Panda on kyllä niin omalaatuinen kissa muutenkin ettei sitä voi olla rakastamatta. 

1. Ostettiin uusi isompi sänky selvästi tätä tarkoitusta varten.. 2. Helmi leipoi taikataikinasta mummeilleen joululahjoja 3. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Meillä nukkumisesta käytiin vielä jonkin aikaa sitten aivan hirveää vääntöä joka ilta, ihmettelen että tässä ollaan täysissä järjissä vielä.


Muistutuksena teille, huomenna tuolla instagramin puolella starttaa joulukalenteri !

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Instagram Joulukalenteri

Viime vuonna pidin blogissa joulukalenteria mutta tänä vuonna en siihen ryhdy koska ei vaan yksinkertaisesti aika riitä sen ideoimiseen. Oon siitä kuitenkin ollut vähän harmissaan, kunnes bongasin aivan loistavan idean Home Sweet England blogista, nimittäin instagram joulukalenterin!

Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman teidän lukijoiden apua, nimittäin tarvitsen teiltä 24 aihetta tai asiaa jotka haluatte mun kuvaavan.
Kuvat tulevat mun instagram tilille mutta joulun jälkeen näette kollaasin muodossa kaikki joulukalenteriin kuvaamani kuvat myös täällä blogin puolella!


Nyt laitelkaa mulle niitä aiheita/asioita tulemaan

perjantai 21. marraskuuta 2014

Nacho Vuoka!

Yleensä perjantaisin meillä syödään vähän jotain "parempaa" tai ainakin erikoisempaa ruokaa, sellaista mitä ei nyt ihan joka päivä tule tehtyä. Nyt päätin kuitenkin olla laiska enkä jaksanut mitään gourmet ruokaa alkaa laittaa mutten myöskään sitä perus nakkikastiketta. Joten tadaa tänään meillä syödään nacho vuokaa!


Ohje:
400g jauhelihaa
nacho lastuja
1prk salsa kastiketta
1prk juusto kastiketta
kirsikkatomaatteja
juustoraastetta

(Unohdin kauppaan sipulin ja taco mausteen)

Laita uuni 225 asteeseen. Ruskista jauheliha ja mausta se sillä taco mausteella jonka muistat ostaa kaupasta! Me tyydyttiin kaapista löytyviin maustesiin. Lisää pannulle pilkottu sipuli, tomaatti ja salsa kastike. Voitele uunivuoka ja kerroksittain lisää vuokaan nachoja, jauhelihaseosta sekä juustokastiketta. Lopuksi laita pinnalle juustoraastetta ja paista uunissa noin 20 minuuttia.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Äidin joululahja toiveita

Rakas joulupukki, olen ollut tänä vuonna kiltti ja erityisen reipas. Joskus on ollut huonoja päiviä ja olen ollut kiukkupylly mutta eikö meillä kaikilla näitä joskus ole? Olen parhaani mukaan ollut hyvä äiti, touhunnut lapsien kanssa ja keksinyt vaikka mitä viihdykettä päiviin. Myönnettäköön että joskus väsymys vie voiton ja ollaan katseltu kotona vain piirrettyjä. Mutta aina olen yrittänyt parhaani!
Tuttuun tapaan kokeilen onneani niinkuin jokainen vuosi ja tein lahjatoive listan.

1. Treenivaatteita. Molemmat raskaudet ovat jättäneet jälkensä kroppaan ja muutaman ylimääräisen kilon, pullamössöstä puhumattakaan. Rantakuntoon 2015 projekti lähti käyntiin ja uudet treeni pökät ja paita motivoisi enemmän liikkumaan.
2. Kahvakuulat. Jotta koti treeniin saataisiin kaksinkertainen hyöty niin toivoisin jotain painoja kotiin.
3. Iittala kivituikut. Muistat varmaan kuinka paljon pidän kynttilöistä? Haluaisin lisää näitä ihania kivi tuikkuja värillä ei ole mitään väliä!
4. Hajuvesi. Lemppari tuoksu lady millionissa on enään pieni liru jäljellä.
5. Imuri! Tätä me oikeasti tarvitaan ja kipeästi. Imuri meiltä kyllä löytyy mutta varsi on niin lyhyt että jopa minä 158cm tappi imuroin selkä kumarassa. Imuri myös päätti irtisanoa sopimuksen ja jäädä eläkkeelle joten imu teho on olematon.
6. Peitot. Meidän nykyiset peitot on mahdottoman surkeat ja ohuet, joten uusille on tarvetta. Olisi ihana sujahtaa iltaisin muhkean peiton sisään tietäen ettei varpaat palele tänäkin yönä.
7. Vilukissa kun olen ja varpaat on aina kohmeessa niin toivoisin että mummini jaksaisi kutoa tänäkin jouluna mulle uudet villasukat.

Eniten toivon kuitenkin sitä että saataisiin viettää ihana, lämmin ja rakkauden täyteinen joulu perheen kanssa

Millaisia lahjatoiveita teillä on? :)

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Lupa Olla Väsynyt?

Tiedättekö sen fiiliksen kun aamulla heräätte kukonlaulun aikaan pirteänä, hyvin levänneenä, iso hymy naamalla ja otatte uuden päivän vastaan iloisena? Mä en ainakaan tiedä. Kukonlaulun aikaan täällä ollaan kyllä hereillä, hyvä kun ollaan päästy edes nukkumaan.
Aluksi vauva tietysti valvotti kun ei hänellä minkäänlaisia rytmejä ollut eikä noin pienellä tietystikään voi olettaa niitä edes olevan. Mutta nyt kun Henni on saanut rytmejä itselleen ja herää vain pari kertaa yön aikana syömään niin se onkin tämä taapero joka valvottaa ja urakalla valvottaakin! Iltaisin meillä käydään tahtojen taistelua nukkumaan menosta ja viimein kun Helmi luovuttaa ja käy unten maille niin minä alan tekemään omia iltapuuhia ja viimein kun pääsen sänkyyn ja saan unen päästä kiinni niin ei mene kuin puolisen tuntia kunnes Helmi aloittaa sen huuto rumban.
Koko yö menee siihen että puolen tunnin-tunnin välein laahustan Helmin huoneeseen kun mimmi huutaa äitiä kurkku suorana niin että rappukäytävässä kaikuu varmaan vielä ensi vuonnakin.
Helmi pyytää maitoa muki toisensa jälkeen ja minä sitä sinne kannan siinä toivossa että saisin nukkua loppu yön kunnolla. Enpäs saakaan, seuraavaksi huudetaan isiä ja jälleen laahustan huoneeseen ja yritän kertoa itkuiselle ikävästä kärsivälle pikku tytölle ettei isi nyt pääse tulemaan kun isi on töissä, kun nukut näin ja näin monta yötä niin isi tulee taas kotiin.
Helminhän on tietysti vaikea ymmärtää että miksi isi ei tule ja mitä kummaa se äiti nyt selittää joten sieltä se turhautuminen pursuaa sitten oikein korvista ulos ja Helmi potkii peiton ja tyynyn pois sängystä samalla kirkuen niin kovin että korvia särkee.


Loppujen lopuksi Helmi ei itsekään enään muista mistä se kiukuttelu on alkanut, ainut mitä mimmi tietää on se että äiti on ihan perseestä kun ei anna kolmen aikaan yöllä katsoa lasten ohjelmia, tämän seurauksena muumit lentää kaaressa sängystä eikä enään unilaulut saatika sylikään kelpaa. Pian huomaan että kello on puoli 8 aamulla eli on aika nousta uuteen päivään. Pian se Helmi kipittää omasta huoneestaan olkkariin katsomaan lastenohjelmia, siinä sitten laskeskelen kuinka monta tuntia sitä on itse saanut nukuttua yöllä ja totean että aivan liian vähän joten muumit saa toimia hetken aikaa lapsen vahtina ja itse ummistan silmäni vielä edes sen puoli tuntisen ajaksi.

Kovinkaan hehkeä olo ei tällä hetkellä ole. Silmäpussit roikkuu polvissa asti, silmät kirvelee väsymyksestä, naama on kalpea kuin haamulla ja kroppa tärisee univelan takia. Onneksi tämäkin on vain ohimenevä vaihe, uskon ja toivon että kohta helpottaisi.

Mutta mitä sitä kiertelemään, kai se on ihan ok myöntää että äiti on nyt vähän väsynyt..

tiistai 4. marraskuuta 2014

Huristelija

Eilen kävin autokoululla sopimassa kortti asioista ja varaamassa ajotunteja. Autokoulun kävin jo talvella -11 ja inssiinkin menin mutten päässyt läpi ja siihen loppui mun autokoulu taival. Jotenkin mulle iski niin iso epävarmuus autonkäsittelystä etten uskaltanut mennä uudestaan kokeilemaan. Nyt parin vuoden tauon jälkeen ajattelin että pakkohan se kortti on saada kun sen oon kerta jo maksanutkin. Maanantaina siis kävin Lohjan autokoululla ja tälle aamulle sain jo ajotunnin! Ihana anoppi lupasi näin lyhyellä varoitus ajalla tulla katsomaan tyttöjä tuon tunnin ajaksi.
Tarkoitus oli että ajaisin vain yhden tunnin mittaisen ajon ennen inssiä, tämän aamun ajon oli tarkoitus olla se ainoa. Koko viime yön jännitin ja heräilin vähän väliä koska olin epävarma siitä muistaisinko miten sitä autoa ajetaan. Puoli 8 aikaan anoppi tuli meille ja hyvä ettei oksennus lentänyt kun kävelin autokoulun pihaan. 

Niin kuin ajattelin, kaikki meni ensin plörinäksi, sanoinkin autokoulun opettajalle kun olin penkin ja pelin saanut sädettyä että noniin nyt voinkin lähteä kotiin
Auto ei ymmärtänyt että halusin eteenpäin vaan se sammui, ehkä sitäkin väsytti niin aikaisin aamusta? Yht'äkkiä huomasin seisovani pienessä aamuruuhkassa Lohjan keskustassa, liikenne valoissa pienessä ylämäessä.. Hetken päästä olinkin jo Hanko-Hyvinkää tiellä huristelemassa 80km/h ja isossa liikenne ympyrässä valitsemassa ajo kaistaa. Peruuttelin parkkiruutuihinkin kolhimatta muita autoja. Ajoin isosta risteyksestä jota oon pelännyt aina vaikka istuisin vain apukuskin paikalla.

Ajotunti kun päättyi opettaja sanoi että olisi hyvä ottaa vielä 3 tuntia lisää. Huokasin helpotuksesta koska sitä mä tarvitsenkin! Nyt ei tarvitse jännittää sitä että mut pistetään taas inssiin puoli valmiina. Opettaja oli sitä mieltä että kytkin jalkaa täytyy hillitä, mulla toi jalka nousee välillä nopeammin kuin olisi tarvis ja oikominen täytyy saada kuriin. Ajo-opettajan sanoja lainaten et sä todellakaan mikään toivoton tapaus ole kunha korjataan noi asiat ja saadaan sulle lisää itsevarmuutta!

Tällä hetkellä oon ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen, mulla on ehkä se kauan puhuttu kortti vuoden vaihteeseen mennessä!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Meillä Sairastetaan

Kyllä vain taas kerran, hetki sitten minä ja nyt Helmi. Eilen illalla Helmi vielä leikki ja oli ihan normaali, nukkumaan meni myös ihan tavalliseen tapaan mutta eipäs mennyt kauaa kun tuo sieltä pomppasi pystyyn ja alkoi itkeä eikä itkulle tullut loppua. Nenä oli niin tukossa ettei raukka saanut henkeä ollenkaan, silti oli pakko saada tuttia imeä lohdun vuoksi ja arvatenkin siitä ei tule yhtään mitään kun happi ei kulje mutta tutti kun on Helmille välttämätön niin voi sitä itkun määrää kun siitä tutista ei nyt ollutkaan turvaksi.
Parin tunnin päästä Helmi alkoi palella ja veti peittoa enemmän päällensä, korvat ja posket heloittivat punaisena ja poskiin oli tullut muutamia näppylöitä. Mittasin kuumeen ja 36.9 pientä lämpöä siis vain mutta Helmi oli ihan rikkipoikki. Tuleeko muiden lapsille flunssassa näppylöitä? Itse oon kiinnittänyt huomiota siihen että Helmille tulee aina muutamia sinne tänne ympäri kroppaa kun hän sairastaa. 
Jottei Helmi olisi liian helpolla päässyt niin limayskä ja kröhinä astui kuvaan siinä 2 aikaan yöllä. 
Aamu viiteen asti valvottiin ennenkuin Helmillä alkoi yskänlääke ja babyhaler vaikuttamaan ja tyttö sai unen päästä kiinni. 

Nyt Helmin olo on huomattavasti parempi, ainoastaan nenä vuotaa mutta muuten tuo touhuaa entiseen tapaan. Kuume ei noussut sen enempää eikä lämpöäkään enään ole, jospa se oli yhden yön flunssa vai onkohan tämä nyt vain tyyntä ennen myrskyä?
Voisin kyllä kirota nämä meidän taloyhtiön asunnot alimpaan hel**ttiin! Patterit on käännetty päälle mutta kädenlämpöinen patteri ei 63 neliötä lämmitä varsinkaan kun öisin on ulkona pakkasta. Itsekin nukun pitkissä vaatteissa ja villasukissa kuten myös lapset mutta silti palellaan täällä öisin. Onko siis mikään ihme jos vilustuu?
Kaveri joka asuu samassa talossa valitteli sitä kun joutuu nukkumaan yö vaatteissa, aamutakissa, viltin ja peiton alla mutta silti palelee.. Ihan järjetöntä että omassa kodissa joutuu sietämään kylmää!

Nyt sitten joudun arpomaan Helmin kuntoa, onko tyttö niin terve että pystyy istumaan rattaissa parin kilometrin matkan vai jäädäänkö kotiin lepäilemään suosiolla. Tänään pitäisi käydä sopimassa autokoululla kortti asioista ja kauppaankin pitäisi päästä.

Joko on syysflunssa rantautunut sinne?

Seksiä synnytyksen jälkeen, onko sitä?

Äiti, anoppi, isäpuoli ja muut sukulaiset huomaatte varmaan tietokoneenne oikeassa yläkulmassa sen punaisen ruksin? Painakaa sitä, kiitos :D Ja jos päätätte lukea tämän loppuun asti niin oletan että osaatte käyttäytyä hienovaraisesti ja varmaan ymmärrätte sen että meillä on kaksi lasta joten kyllä me silloin seksiäkin harrastetaan.

Synnytyksen jälkeen seksi ei ollut ensimmäisenä to-do listalla kummallakaan meistä mutta molemmat sitä kuitenkin mietti. Miltä se seksi tuntuu synnytyksen jälkeen? Kamalalta, hirveältä, sattuuko se? Onko se alapää venynyt ostarin parkkihallin kokoiseksi?

Moni heittää hyvästit seksille vauva arjen ohella, väsymys painaa harteilla ja halut on tipotiessään. Täytyisi vaan muistaa ettei sitä toista täydy tunti tolkulla paukuttaa, joskus ne viiden minuutin-vartin sessiot piristää päivää kummasti tai esimerkiksi illalla pienen jumpan jälkeen saa unen päästä kiinni helpommin ja nukkuu paremmin. Helpommin sanottu kuin tehty?

Helmin synnytyksestä toipuminen kesti mulla kauan, tikit olivat pitkään kipeät ja sain kohtutulehduksenkin siihen päälle. Ja loppujen lopuksi vaikka olin kunnossa fyysisesti niin mieli ei ollut. Ajatuskin seksistä ahdisti. Oma kroppa tuntui vieraalta, joka puolella oli löysää nahkaa, kilojakin oli reippaasti jäljellä ja pelkäsin aivan hirveästi sitä miten paikat olivat palautuneet.
Kaikki oli Helmin saamisen jälkeen täysin uutta ja jotta arkeen totuttiin sen eteen saatiin tehdä töitä ja se tietysti verotti väsymyksellään.

Tämän toisen synnytyksen jälkeen oon ollut jotenkin itsevarmempi oman kropan suhteen, enkä saanut mitään pahoja nirhaumia synnytyksestä joten noin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen päätettiin ryhtyä hommiin. Ja voin sanoa että mua jännitti aivan mielettömästi! Tuntuu kuin sitä menettäisi neitsyytensä uudestaan. Seksi synnytyksen jälkeen jännittää vähintääkin yhtä paljon kuin se ensimmäinen kerta, ainakin mua. 
Kuinka monesti nainen voi menettää neitsyytensä? Oikeasti sen yhden kerran mutta omalla kohdallani voisin väittää että kolme kertaa, ymmärrättekö mitä tarkoitan tällä? Kerran oikeasti ja sitten molempien synnytysten jälkeen, eli kolmesti, hahah
Uskon että moni pystyy samaistumaan tähän?

No mutta miten me sitten tehtiin se? Oltiin valmistauduttu niin hyvin tähän että se tuntui jopa vähän typerältä. Laitettiin kynttilöitä palamaan, Jere hieroi mun hartioita ja yritti luoda tilanteesta mahdollisimman rennon. Sitten mun kehoa kuunellen ja rauhallisesti edeten 'hoidettiin se alta pois' eikä se tosiaan ollutkaan niin kamalaa mitä taas olin ajatellut, oikeastaan se oli ihan kivaa. Paikat ei tietystikään aivan parhaimmassa kunnossa/kireydessä ollut mutta ei ollut valittamista kummallakaan. Seksi edelleen tyydyttää molempien tarpeet vallan loistavasti. Uskallan varmaan molempien puolesta sanoa että on ihanaa kun se jättimäinen vatsa ei ole enään meidän välissä hankaloittamassa puuhia vaan nyt pääsee oikeasti toisen lähelle, seksi on huomattavasti ensinnäkin helpompaa ja myös intiimimpää.

Omaa valmiuttani on auttanut paljon se että tunnen olevani rakastettu kaikista makkaroistani, liika kiloista ja selluliitistani huolimatta. Jere jaksaa kehua paljon mikä on mun mielestä erittäin tärkeää. Pari viikkoa sitten oli esimerkiksi yksi tilanne kun taas kerran vaivuin epätoivoon huomattuani vatsa nahan tursuilevan joka puolelta kiertäen kropan muodostaen mulle pelastusrenkaan niin Jere halasi mua ja sanoi että onhan sitä makkaraa entiseen verrattuna tullut mutta jokainen niistä on hänelle tärkeä.

Itse oon sen oppinut ettei ole mitään oikeaa aikaa milloin niitä lakanoita pitäisi alkaa laulattamaan. Täytyy kuunnella itseään ja ryhtyä peti puuhiin siinä vaiheessa kun itse kokee olevansa siihen täysin valmis. Maltti on valttia!  

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...