Kaksplus.fi

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Nuku, nuku nurmilintu

Helmin nukuttaminen on ihan oma lajinsa. Se kävisi jo kuntourheilusta. Henni puolestaan on maailman helpoin nukutettava. Laitan tytön sänkyyn ja sinne se jää silmät kiinni. Helmi vaatii enemmän, paljon enemmän.

Puoli kahdeksan vien Helmin sänkyynsä. Kerron, että on yö ja yöllä nukutaan. Laulan hetken aikaa. Annan halit ja pusut. Toivotan hyvää yötä ja lähden huoneesta pois.

Palaan huoneeseen minuutin päästä, kun Helmi huutaa pissa hätää. Vien Helmin kylppäriin. Vessasta Helmi juoksee hiukset hulmuten naurun säestämänä meidän sängyn alle piiloon. Kömmin sinne perässä ja yritän hyssytellä ettei Henni sattuisi heräämään. Kannan Helmin takaisin omaan sänkyynsä ja toistan kaiken saman kuin edellisessä kohdassa ^

Helmi ei malta olla huoneessaan kuin ehkä minuutin pari. Tässä vaiheessa keksitään kaikki mahdolliset keinot jotta vältyttäisiin nukkumiselta. On nälkä ja tahdotaan jugurttia, pissa painaa rakkoa, kakkahätäkin vaivaa ja kurkkua kuivaa. Sängyn alta täytyy karkoittaa möröt pois, toisinaan myös 'naapurin kissa'
Vien tytön vielä viimeisen kerran pöntölle, keittiössä annan vesilasin josta juodaan vain huikan verran ja samalla kerron, että jugurttia saadaan aamulla, kun on sen aika. Jälleen kannan Helmin huoneeseensa ja sieltä alkaa kumpuamaan turhautuminen. Helmi itkee, potkii ja rimpuilee sylissä. Sen mitä saan selvää kirkumisesta niin Helmi huutaa "ei äiti nukkuu, ei aa-aa, EI"

Pian Helmi rauhoittuu, kun kerron, että kaikki muutkin nukkuvat. Helmi kyselee jokaisen tuntemansa ihmisen läpi ja varmistaa nukkuvatko he. Isi? Jerry? Juulia? Tädit? Elian? Mummi? Setä? Vaari? Kissa?  Onnu? Tuutu? Lumi? Seuraan perässä ja kerron "kyllä, Jerry nukkuu..."
Tämän jälkeen poistun huoneesta.

Hetken päästä ovella seisoo taas Helmi. Vaativampana. Hän kertoo ettei mene nukkumaan. Kannan sylissä kirkuvaa lasta ja lasken tytön sängylle. Peitto potkitaan sängystä pois ja sanotaan ettei tahdota sitä. Sanon Helmille, että nyt täytyy olla hiljaa kun muumitkin ovat kaikki nukkumassa, uni rauha on annettava!  Helmi rauhoittuu ja rupeaa nimeämään kaikki muumit jotka osaa vain kertoa. Niiskuneiti, pikkumyy, muumipeikko, mamma, pappa, nipsu, mörkö, hattivatti...

Toistan edellisiä kohtia yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan...

Puolentoista tunnin jälkeen ovella seisoo väsynyt, silmät punaisena karjuva lapsi joka EI aio mennä nukkumaan. Kannan Helmin jälleen kerran sänkyyn ja sanon painokkaasti, että Helmi ei saa maalata aamulla vesiväreillä jos ei ala heti kiltisti nukkumaan. Vastaukseksi saan kantapään leukaan.
Omasta kiukusta ja turhautumisesta huolimatta lupaan laulaa vielä yhden uni laulun ja rapsutella samalla selästä.

Vihdoin Helmi on nukahtanut. Siihen meni noin pari tuntia.
Helmi nukkuu hyvin yö unet mutta nukkumaan laittaminen on ollut tälläistä tuskaa kohta jo vuoden verran. Joskus on hyvä ilta ja Helmin nukuttaminen kestää puoli tuntia, joskus on taas todella huono ilta ja me valvotaan vielä puoli 6 aikaan aamulla.
Jerellä on joku ylempi voima mukana tässä nukuttamis hommassa. Jere saa Helmin nukahtamaan tunnin sisällä aina! Niin epäreilua...




lauantai 21. maaliskuuta 2015

#Kehukumppania

Kataja ry heitti haasteen bloggareille, jossa pitäisi kehua kumppaniaan ja onhan tämä sen verran ihana haaste, että pakko tämä oli toteuttaa. Itse en muutenkaan kovin usein kehu ääneen Jereä mikä on harmi, koska ajattelen kuitenkin monia mukavia asioita Jerestä pitkin päivää. Kaipa ne sanat jäävät kurkkuun pyörimään, kun ne tuntuu jonnin joutavilta arjen keskellä ja tiedän, että Jere tietää mitä hänestä ajattelen. Mutta parisuhteessa toisen kehuminen on tärkeää jottei pääse siinä väsymyksen ja vaippa rumban seassa unohtumaan kuinka paljon toinen välittääkään. Ja kieltämättä onhan niitä kehuja itsekin mukava saada. Täytyykin tästä edespäin muistaa kehua enemmän!

Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanistasi?
-Tällä hetkellä olen joka päivä erittäin ylpeä Jerestä. Aamuisin Jere menee tekemään pitkää päivää töihin ja töistä suoraan kämpille remontoimaan meidän uutta kotia ja sieltä melkein suoraan nukkumaan. Sama on toistunut nyt jo kuukauden verran eikä vieläkään isimies lannistu. Siellä se ahertaa hikipäässä ja valmistelee meille kotia. Ei voi muuta kuin olla ylpeä!

Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
-Huolettomaan nauruun, elämänasenteeseen, spontaanisuuteen, turvallisuuden tunteeseen ja onhan toi Jere ulkoisestikin aikamoinen ilmestys

Mikä on parasta parisuhteessanne?
-Me ei pelätä olla erimieltä asioista. Välillä otetaan erimielisyyksistä yhteen mutta mielummin niinpäin kuin sillain, että vaijettaisiin ja elettäisiin toisiamme myötäillen, ilman omia mielipiteitä.
Pystytään myös olemaan täysin omia itsejämme virheineen päivineen mikä on mun mielestä suuri rikkaus. Jere on myös todella huomaavainen. Viikonloppuisin hän nousee tyttöjen kanssa aamu pesuille ja itse saan vielä kääntää kylkeä tunniksi tai pariksi. Usein viikonloppuisin saan myös nousta valmiiseen aamupala pöytään ja heräillä rauhassa. Ihanaa!


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Lukutoukka

Löysin tieni takaisin vanhan harrastuksen pariin! Nuorempana luin paljon kirjoja, saatoin lukea parhaimmillaan pari kirjaa viikossa. Harmiksi se innostus lukemiseen katosi useiden vuosien ajaksi, kunnes jonkun aikaa sitten Jere osti mulle tämän Fifty Shades of Gray kirjasarjan ja olen ahminut tuon melkein kokonaan nyt kuukauden sisällä. Ärsyttää, harmittaa, ja kiukuttaa se, ettei noita kirjoja ole kuin kolme. Olisin voinut lukea vielä vaikka kymmenen lisää! Ootteko lukeneet ko. kirjat?
Tästähän tuli elokuvakin. Oon vielä kahden vaiheilla haluanko nähdä sitä edes ollenkaan. Leffassa ja kirjassa kaikki tapahtuu kuitenkin vähän erilailla ja elokuvista jää usein puuttumaan kohtauksia, joita odottaisi siellä olevan. Sekin on ärsyttävää, kun on lukenut ensin kirjan ja luonut omassa mielikuvituksessaan kasvot henkilöille ja elokuvassa ne ei vastaa ollenkaan omaa mielikuvaa.



Jos siellä ruudun toisella puolella on muitakin lukutoukkia niin kertokaa jotain kirjoja jotka ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia?

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Uusia pirteitä ja pieniä kevätvaatteita

Voi apua miten pitkä ja muutenkin iso tyttö Hennistä on tullut! Huomasin, että parin viikon aikana jokainen body puristaa, yökkäreissä on varpaat lytyssä, housut kiristää ja muutenkin tuntuu kuin pukisin makkaran kuoria tuon tytön päälle. Ei mene enään 68cm vaan oli siirryttävä 74cm, apua..
Tähän huimaan kasvu pyrähdykseen en tietenkään ollut varautunut, joten käytiin anopin ja lapsien kanssa viime viikon torstaina vähän kevätvaate ostoksilla. Pudistelen vieläkin ihmetyksestä päätäni sillä molemmat mimmit kestivät ostos reissun ilman suurempia itkupotku-väsymys raivareita. Ehkä noiden kanssa voi sillontällön käydä kaupungilla 
Helmille ei ostettu niinkään mitään (paitsi parit housut ja paita) koska tytöllä on varmaan enemmän vaatteita kuin meillä kaikilla muilla yhteensä, tällä kertaa siis enempi Hennille




 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Taaperotuhoja 2

Helmi on hyvin ehtiväinen pieni neiti. Aivot raksuttaa jatkuvasti ja sormet kihelmöi halusta koskea joka paikkaan. Useinmiten Helmin ei ole tarkoitus olla tuhma, ilkeä tai aiheuttaa harmia vaan oikeasti ihan vain auttaa äitiä. Auttamisessa ei kuitenkaan kovin usein onnistuta, ennemminkin saadaan aikaan tuhoa ja hävitystä. Ensimmäisen osan taaperotuhoista voi käydä lukemassa täältä

Tässä Helmi varmaan koitti pestä jugurtilla ikkunat? Tai yritti töpötellä lisää lumiukkoja ikkunaan? Tai vaihtoehtoisesti Helmi ajatteli äidin olevan joulun jäljiltä kyykky treenin tarpeessa nimittäin sellanen tuli vedettyä kun pompin tuolilta ylös-alas yrittäen pestä ikkunoita ja samalla estää mukuloita uimasta pesu ämpärissä.

Äiti ei selvästi ollut antanut kissalle tarpeeksi ruokaa. Helmi päätti korjata tämän erheen.

Pesukone oli sattunut pääsemään tyhjäksi. Humpsis vaan ja Helmi täytti sen leluilla. Selitys oli "mutta kun ankka ui"
Helmillä on muutama vakkari piilo mihin laittaa kaikki omat tavaransa kuin myös muidenkin tavarat. Helmi on ominut telkkari tason yhden laatikon, omassa huoneessa oleva teltta on myös hyvä kätkö mutta kaikkein tärkeimmät ja parhaimmat aarteet piilotetaan kaiuttimen sisälle. Sinne uppoaa hyvin paljon tavaraa muttei niitä sieltä kyllä helposti pois saa. Viimeksi kun tyhjennettiin kaiutin, sisältä löytyi tälläinen saalis.

Helmi on kyllä uskomaton tavara varas ja piilottelija. Mun laukusta Helmi käy aina ottamassa lompakon ja menee tyhjentämään sitä olohuoneen telkkaritason laatikkoon. Enää en tee sitä virhettä, että etsisin itku kurkussa pankkikorttia vaan menen suoraan katsomaan Helmin jemmat läpi ja sieltä se pankkikortti aina löytyy plus kaikki muut kadonneet tavarat.

Tässähän näitä olisi taas muutamia, harmi vaan nämä ei lopu tähän. Kerran tässä taannoin oletin Helmin menneen kiltisti nukkumaan mutta kuulin hihittelyä lastenhuoneesta. Kävin vilkaisemassa mitä siellä tapahtuu ja Helmi oli järjestänyt iltapala tarjoilun muumeille suoraan meidän jääkaapista. Siellä oli kupit ja kipot täynnä maitoa.

Virkkasin pilttipurkkeihin sellaista koriste pussukkaa ja laiskana jätin koukun sekä langan illalla sohvalle kun ajattelin että pystyn jatkamaan sitä aamulla helpommin eikä Helmi kuitenkaan pääse tulemaan aamulla huoneestaan pois ilman, että tietäisin siitä. Toisin kävi, aamulla oli Helmi hereillä ja virkkaus jutut tipo tiessään. Etsin niitä viikon verran aivan joka paikasta, roskiksia myöten. Tuloksetta. Paria viikkoa myöhemmin lakanan vaihdon yhteydessä nostin turhan paljon patjaa ylös ja siellä oli pieni lankakerä ja virkkuukoukku. Ihmettelen miten Helmi on voinut tunkea sen mun alle ja vielä patjan alle ilman että huomasin mitään.

Mummolassa käydessä katse herpaantui hetkeksi ja Helmi oli jo heittämässä parvekkeen rakosesta suihku lastaa. Mummon appelsiinipuun mullat Helmi on pöyhinyt myös joskus, tai paremmin sanottuna levittänyt ympäri makuuhuonetta.

On meillä kyllä hyvin ehtiväinen pieni neiti. Neiti näpsä tai niinkuin isovanhemmat kutsuu; Helminaattori

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Insta Lately 2

Mun oli tänään tarkoitus tulla tekemään postausta taaperotuhoista mutta toi samperin migreeni pääsi yllättämään. Koko raskauden ajan vältyin tolta inhottavalta säryltä ja vielä puoleen vuoteen synnytyksen jälkeenkään en ole joutunut miranaxiin turvautumaan, paitsi tänään. Hitto.
Ajatus lyö nyt sen verran tyhjää, että jätän noi taaperotuhot myöhemmäksi ja vaihtoehtoisesti tulin jakamaan instagram kuvia tänne blogin puolelle.

 1) Käytiin Helmin pikkuserkkujen synttäreillä. Huh miten paljon voimia viekään pelkästään se kun katsoo pari tuntia kymmenien pienten leikkimistä ja riehumista. Illalla Helmi sammuikin kuin saunalyhty! 2) Kun omat vaatteet ei riitä, on mentävä miehen vaatekaapille ja lainattava sieltä. 3)Mies joka ei melkein koskaan osta kukkia, osti kukkia *sydänsilmähymiö* 4) Mustavalkokuva haaste ja ilta jumppa

 1) Oli perjantai, odotettiin malttamattomana isiä töistä kotiin! 2) Materialismionnellisuus oli huipussaan. Nyt pitkästä aikaa oon alkanut ostella itellenikin jotain. Raskaana ei viittinyt ja vielä synnytyksen jälkeen oma vaatekoko oli epävarma. Mutta nyt voi taas vähän tuhlailla 3) Mamma treffit Tampereella! 4) Mitäs muutakaan me sunnuntai iltaisin tehtäisiin, kuin värjättäisiin naamat hulkeiksi ja tehtäisiin rumia ilmeitä? Ihana mies kun ryhty kaikkeen tälläseen hassuun

 1) Ruokaa... Ahh.. 2) Joku momanddaughter selfie 3) Meillä kävi taas vauva vieraita  4) Koskaan ei varmaan ole liian vanha leikkimään nukeilla? Huomasin, että siskojen kaikki nuket oli alasti ja hiukset takkuisena. Tarkoitus oli pukea parille päälle mutta sinne upposi tunti jos toinenkin :D

 1) Lasten päikkäri aika! Ja sehän tarkoittaa äidin omaa aikaa ja mikäs sen parempi tapa viettää sitä kuin kirjan ääressä vilttiin käärittynä. 2) Pienen pieni suloinen jääkarhu  3) Oli aika osuva, kun mietin paria kaveria. 3) Henni heräsi yksi yö ja valvoi varttia vaille 7 asti aamuun. Sinä yönä ei paljoa tullut nukuttua
1) Niin suloinen pieni  Istuma harjoitukset menossa! 2) Saatiin nimet uuden kodin oveen. Tolloin rupesi todella hahmoittumaan se, että tuo koti on meidän oma. 3) Jere se osaa yllättää! Postiluukusta tipahti liput Elastisen lokakuiselle Hartwall areenan keikalle. 4) Latasin hauskan agingbooth sovelluksen ja tämän näköisiä ollaan tossa parinkymmenen vuoden päästä. Hyi kamala tarvii varmaan ostaa ryppyvoide jos reilu nelikymppisenä naama on jo noin rutussa

Instagramissa nimimerkki on: nneacamilla

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Muumi tuunailua

Helmi se rakastaa kirjoja ja varsinkin muumikirjoja niin paljon, ettei malta lukea niitä nätisti vaan repii muumien kuvat irti ja jäljellä on repaleinen entinen kirja tai lehti.Helmiä ei haittaa yhtään se, että kirjat on silputtu ja yksinäisiä muumi kuvia leijailee pitkin huonetta. Niitä löytyy myös patterin takaa, lelulaatikoista kuin myös sängyn patjan alta. Helmin mielestä nämä ovat huomattavasti parempi paikka muumi kuville. Mua se kyllä harmittaa koska en haluaisi ostaa jatkuvasti uusiakaan. Mutta keksimpäs idean! Keräsin irralliset sivut ja leikkasin niistä kuvat irti, laitoin ne valokuva kehyksiin joille en koskaan keksinytkään käyttöä. Näin niistä tulikin pieniä tauluja, jotka ripustetaan seinälle sitten uudessa kodissa tyttöjen omaan huoneeseen


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...