Kaksplus.fi

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mitä äiti toivoo joulupukilta?

Nyt alkaa olla se aika, kun kaikki sukulaiset soittelee ja kyselee lahjatoiveita. Lapsien toiveet on helposti kerrottavissa, varsinkin Helmin, kun tyttö osaa jo itse kertoa mitä haluaisi joulupukilta. Henni puolestaan leikkii samoilla leluilla mitä Helmikin, sellaista omaa juttua ei ole vielä syntynyt, kaikki siis käy. Voisinkin palailla vaikka seuraavassa postauksessa näihin tyttöjen lahjatoiveisiin ja lahjavinkkeihin. Mutta tosiaan, kun omia lahjatoiveitani on kysytty niin olen saanut pähkäillä todenteolla ja vastaukset ovat olleet ympäripyöreitä. Tuntuu etten oikeasti vaan tarvitse mitään. Kuitenkin kolme viikkoa myöhemmin sain laadittua jonkunmoisen toivelistan johon olen tyytyväinen, kaikki noista on juurikin sitä mitä haluaisin ja ainakin jollain asteella tarvitsen.


Jeren kanssa naurettiin sitä kuinka paljon lahjatoiveet on muuttuneet vuosien varrella. Muutama vuosi sitten olisin listannut kokonaisen meikkien ja hiustenhoito tuotteiden skaalan mutta nyt tahtoisin ehdottomasti silityslaudan! Voi kuinka se helpottaisi arkielämää, kun lakanat olisi nätisti ja suorassa rivissä kaapissa. Moccamasteria en oikeasti odota keltään saavan, on se niin tyyris mutta tällainen ajateltiin ostaa jossakin vaiheessa vanhan keittimen tilalle. Haluaisin myös uuden pehmoisen aamutakin! Entisen heitin jo aikaa sitten roskiin, kun siihen oli pinttynyt vauvan puklun haju. Vauva aikana kuljin jatkuvasti aamutakissani ja öisin annoin sen Hennille pinnasänkyyn, jotta Hennillä olisi turvallisempi olo nukkua. Uudelle aamutakille olisi siis tarvetta. Puolestaan tuollaista 5-haaraista kynttilän jalkaa olen katsellut jo pidemmän aikaa, sellainen sopisi täydellisesti meidän olkkariin lipaston päälle. Tänä vuonna ei taideta saada mummin neulomia villasukkia, hän kun meni murtamaan ranteensa. Tuollaiset kaupankin versiot kyllä kelpaisi näille viluvarpaille. Ja viimeisenä on ehkä se tärkein, eli uudet tyynyt. Näitä toivon jokainen vuosi sillä itse en tykkää nukkua yhtään pehmeillä röpelöisillä tyynyillä. Saa nähdä kuuleeko joulupukki toiveeni!

Mitä te toivotte joululahjaksi?

maanantai 23. marraskuuta 2015

Hullu vai hulluna joulusta?

On vähän tyhjän näköistä tuossa olkkarin kulmassa. Jos käyn äkkiä varastossa. Voitais meinaan laittaa joulukuusi siihen? Niin ja valoja ikkunaan. Pliispliispliis!

Kuulostaa taapero ikäisen lapsen ruinaukselta mutta kyllä tuon yllä olevan puheen pidin minä. Ja arvatkaa vaan mikä oli vastaanotto. "No ei todellakaan, nyt on marraskuu!" Ei auta mutkun mutkun eikä sekään, että "miksei, muillakin on". Sanonpahan vaan, että höh.


Joulukuun ensimmäistä päivää siis odotellessa. Silloin raahaan varmasti joka ainoan joululaatikon varastosta sisälle ja hukutan koko kodin glitteriin, kortteihin, joulupalloihin, valoihin ja rimpsuihin. Luotan siihen, että tuon krampuksen Jeren sydän lämpeää joululle viimeistään ensi viikolla, kun täällä soi päivästä toiseen tiptap ja olkkarin lattialla tanssii pieniä tonttulakkisia tyttöjä
Ai että kun edes vain ajattelen lapsia leipomassa posket jauhoisina ja sitä piparien tuoksua joka leijuu ympäriinsä! Odotan myös niitä lukuisia shoppailu reissuja, kuiskuttelua ja iltaisella paketointia kynttilän valossa, glögimuki kourassa.
Kaikki vaiva ja stressi lopulta palkitaan aattona ihanien ihmisten seuralla, läheisyydellä, naurulla, hyvällä ruualla ja lapsien riemulla. Voiko parempaa juhlaa ollakaan kuin joulu?


Joululahjojen paketointi saatika piilottaminen ei olekaan enää aivan yksinkertainen juttu. Siinä missä ennen paketit pystyi sulloa vaatekaappeihin tai pelkästään vain huijata ettei sisällä ole mitään niin nykyisin Helmi on korvineen joka paikassa ja uteliaat sormet tonkivat varmasti jokaisen kaapin läpi, siinä toivossa että joulupukki olisi vahingossa jo tuonut jotain. Helmi siis ymmärtää nykyään joulun ja joulupukin päälle todenteolla! Joka päivä tyttö kysyy "äiti milloin on joulu, tuoko pukki Helmille pinkin auton ja uuden rummun?" Iltaisin kun käydään kävelyllä ja naapureiden ikkunoissa loistaa jouluvalot niin Helmi kysyy "äiti, onko tuolla jo joulu?" Kovasti täällä siis joulua odotellaan

lauantai 21. marraskuuta 2015

Helmi opettaa!

Helmistä on kuoriutunut todella reipas tyttö, joka haluaa oppia ja kokeilla koko ajan kaikkea uutta.
Ennakkoluuloista huolimatta porkkanaa maistetaan, jos leegotorni kaatuu tai kengät meneekin vääriin jalkoihin niin aina yritetään uudestaan, sillä jos ensimmäisellä kerralla epäonnistuu niin seuraava kerta menee jo varmasti paremmin.
Helmin kanssa päätettiin näyttää kaikille pienemmille blogi ystäville uusi opittu taito eli kuinka nappi saadaan pujotettua paidan reiästä lävitse! Vielä on hieman hakusessa mikä nappi laitetaan mihinkin reikään mutta napitus taito sentään on hallinnassa :)






Helmin neuvo on "ensin kurkista ja sitten pujota, valmis!"

torstai 19. marraskuuta 2015

Perhoset lastenhuoneessa

Aaargh, täytyy tähän alkuun heti sanoa, että tämä pimeys vie kaiken ilon bloggaamisesta. Jatkuvasti on niin synkkää sekä hämärää ja vaikka yrittäisi ottaa kuvia mihin aikaan päivästä tahansa niin silti ne on yhtä rakeisia ja epätarkkoja! Kamerassa ei ole vikaa vaan pikemminkin kuvaajassa. En nimittäin osaa käyttää muita kuin kameran omia perusasetuksia ja niillä jos yrittää räpsiä kuvia, ainoana valona vain hehkulamppu niin salama pyrkii heti avuksi, sen seurauksena kuvat ovat usein ylivalottuneita ja milloin mikäkin aiheuttaa typerän varjon taustalle. Tarkoille ja hyvin valottuneille kuville saa ilmeisesti siis sanoa heipat taas vähäksi aikaa. Jospa joskus pääsisin valokuvaus kurssille, se olisi kiva!


Viime aikoina olen kuluttanut paljon aikaa selaillen mitä ihanimpia diy- ideoita ja kun näin nämä perhoset koristamassa jonkun lastenhuoneen seinää, halusin samantapaiset ja heti! Googlesta nappasin kuvan ja piirsin sen läppärin läpi piirustuspaperille. Piirustuspaperilta leikkasin sen malliksi ja aloin piirtämään sen avulla perhosia kartongille. Leikkasin 4 isoa mustaa, 8 pientä mustaa, 3 valkoista ja 4 keltaista perhosta. Lopuksi laitoin vielä erivärisiä timantteja perhosten keskelle. Mielestäni nuo sopivat todella hyvin tuonne lastenhuoneen värimaailmaan ja ovathan nuo ihan söpöjä muutenkin Aluksi suunnittelin laittavani nuo seinälle lentelemään mutta muistelin, että sinitarrasta jää inhottavan näköinen jälki seinään, joten laitoinkin nuo vaatekaapin oviin, siinä se ei haittaa vaikka vähän sotkuiseksi jäisikin. Mutta tosiaan olen täysin hurahtanut tähän askarteluun ja luulen, että täällä blogin puolella tullaan näkemään monia itsetehtyjä joulukoristeita sekä joululahjoja. Miltäs kuulostaa?




Mitä pidätte perhosista?

tiistai 17. marraskuuta 2015

10 kysymystä haaste

Kaikenlaisia haasteita on tupsahdellut blogiin syksyn mittaan ja aina näihin on yhtä hauskaa vastailla! 10 kysymystä haasteen sain mielettömän ihanalta ja energiseltä Napsahduksia - blogin Nadjalta, kiitos sinulle

1. Elämäsi paras päivä?
- Jos lapsien syntymää ei saisi nyt vastata niin varmaankin lähes kuuden vuoden takainen, pimeä helmikuinen ilta, kun Jere istui sänkyni reunalla kysyen hieman hermostuneena lippiksensä alta, voisimmeko seurustella

2. Jouluherkku mikä on joulupöydän kunkku?

- Varmaan vaikein kysymys ikinä! Vastaan, että kinkku mutta kuitenkin porkkanalaatikko, ehkä sittenkin lanttulaatikko tai oi vitsit joulutortut ja luumurahka! Jos vastaankin inhokin, siihen osaan heittämällä sanoa limppu ja rosolli.

3. Urheilua vai penkkiurheilua?
-Lyhyesti ja ytimekkäästi urheilu.

4. Paras piirre itsessäsi?
-Nämä on aina jotenkin niin kiperiä kysymyksiä. Varmaankin se, että osaan nykyisin suhtautua moniin asioihin rennommin kuin ennen.

5. Luonteesi heikoin lenkki?
-Tunne herkkyys. Kaksi raskautta ja lapset ylipäänsä ovat tehneet tehtävänsä. Tuntuu että joskus sitä voisi hieman hillitä tunteitaan niin ilossa kuin surussakin. Phöh.


6. Teetkö uuden vuoden lupauksia, ja jos teet niin pitäydytkö niissä myös?
-Jokainen vuosi tulee luvattua jotain. Yritän pysyä niissä lupauksissa ensimmäisten kuukausien aikana mutta sitten ne vain unohtuu. En edes oikeasti muista edellisiä lupauksiani, täytyykin tarkistaa ja katsoa kuinka monessa pysyin!

7. Elokuvat vai teatteri?
-Teatterissa olen muutaman kerran käynyt ja kivoja paikkoja nekin on mutta silti sanon, että elokuvat.

8. Kumman kaa: Aku Hirviniemi vai Teemu Selänne?
-APUA! Teemu on komea, miehinen mies mutta kallistun silti Akun puolelle. Akun huumori vetoaa itseeni ainakin ihan kympillä!

9. Mitä kauneudenhoitotuotetta ilman et voisi elää?
-Kasvorasvaa tai kosteusvoiteita ylipäänsä. Omaan erityisen kuivan ihon ja jos sen päälle laittaisin meikkiä ilman kosteusvoiteita niin näyttäisin palapeliltä.

10. Kuvaile itseäsi viidellä sanalla
-Iloinen, hassu, omituinenkin toisinaan, lyhyt ja pieni jalkainen. (Aivan kuin täyttäisi myynti ilmoitusta) 


Tässä minun keksimät kysymykset:
1. Kuvaile elämääsi 5 adjektiivilla
2. Jouluaaton kohokohta?
3. Millaisia joulu perinteitä teillä on?
4. Kumman kaa: Jaakko Saariluoma vai Jukka Hilden?
5. Kerro 3 elämän ohjettasi?
6. Millaisia lapsenkasvatus metodeja suosit?
7. Millaiset asiat tekevät sinut onnelliseksi?
8. Millaiset asiat tekevät sinut surulliseksi?
9. Mitä haluaisit sanoa 5 vuoden takaiselle itsellesi?
10. Kerro bravuuri ruokasi resepti?

Haastan mukaan seuraavat blogit:

maanantai 16. marraskuuta 2015

Ensimmäinen vs toinen raskaus

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo reilu vuoden! Eikä tälle asialle ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: kirjoittaa loppuun tai heittää suoraan roskakoriin. Jälkimmäinen riipaisi vatsanpohjasta, joten päätin palata muistelemaan raskausaikoja ja kirjata ylös loput asioista mitä muistan. Kivahan tällainen on muistona sitten myöhemmin, ties vaikka tytöt haluaisivat tulevaisuudessa vertailla omia raskauksiaan näihin.

  Ensimmäinen raskaus
  • Raskaus vatsa levisi myös sivuille ja raskauden näki selvästi varmaan myös avaruudesta saakka.
  • Ihon kunto huononi huomattavasti, hormoninäpyt kukkivat kasvoissa, selässä sekä rinnassa.
  • Raskausoireet olivat vähäisiä, väsymystä lukuunottamatta.
  • Vauva masu oli selvästi näkyvillä jo rv 15
  • Kohdun kasvaminen aiheutti repivää kipua. Ennenkuin itseasiassa tiesin raskaudesta kävin lääkärillä ja gynekologilla kyselemässä tuosta kivusta.
  • Paino nousi raskauden aikana noin 17kg.
  • Suklaata sekä Jaffaa kului mielettömiä määriä.
  • Rinnat olivat hyvin kosketus arat, jopa suihkussa veden virtaus teki ilkeää.
  • Kynnet olivat pitkät ja vahvat. Hiusten kasvuvauhti oli hurjaa.
  • Vauvan liikkeet olivat nopeita ja koko ajan kävi myllerrys masussa. Koneelta itseasiassa löytyy ihania videoita myllerryksestä <3
  • Raskausarpia tuli paljon, liikaa jos minulta kysytään. Rinnat, pohkeet, reidet, peppu ja vatsa saivat paljon "tiikerin" raapaisuja.
  • Ennen aikainen kohdunsuun avautuminen.
  • Synnytys käynnistyi 5 päivää lasketunajan jälkeen. 

Toinen raskaus
  • Vatsa oli erittäin siro verrattuna ensimmäiseen, takaapäin raskautta ei edes huomannut.
  • Hormoninäppyjä tuli huomattavasti vähemmän.
  • Vauva masu pullahti esiin vasta rv 17 jälkeen.
  • Ensimmäisinä viikkoina kärsin pahoinvoinnista, joka loppui kuin seinään rv 12 jälkeen.
  • Mieliala vaihtelut olivat yksi suurimpia riesoja. Itkin ja nauroin mitä kummallisimmissa tilanteissa ja usein vielä ilman mitään syytä. Mainokset suloisista koirista tai puhelimen tippuminen kädestä sai kyynelkanavat tulvimaan.
  • Rinnat eivät olleet mitenkään erityis herkät.
  • Kynnet olivat ohuet ja haperon tuntuiset.
  • Kovat liitoskivut, välillä tuntui kuin olisin kävellyt veitsi jalkojen välissä.
  • Painon nousu pysyi huomattavasti paremmin kurissa kuin ensimmäisessä raskaudessa. Raskauskiloja tuli muistaakseni alle 10. 
  • Henni oli rauhallinen vauva, välillä sai pelätä onko kaikki kunnossa, kun vauva ei ollut ilmoittanut itsestään tunteihin.
  • Tässä raskaudessa himoina olivat hedelmät! Kokonainen vesimelooni tai pussillinen mandariineja saattoi mennä elokuvan katselun yhteydessä tai ihan vain aamupalana.
  • Kärsin jossain vaiheessa raskautta jatkuvasta päänsärystä.
  • Kipeät supistukset rv 30 ->, kohdunsuulla asiat kuitenkin normaalisti.
  • Synnytys käynnistyi 3 päivää etuajassa. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Yövieras

Kuinka huikeeta, että Helmi on jo siinä iässä, että nauttii yökyläilystä! Torstaina leikkien lomassa Helmi kysyi voisiko Julia jäädä yöksi. Arkipäivänä se ei sopinut mutta mikäs olisi sen parempi tapa viettää perjantai iltaa, kuin hyvän kaverin kanssa leikkien, vähän herkutellen, katsellen elokuvaa ja lopuksi vielä supista ja kikatella vierekkäin ennen nukkumista. Nukkumaan meno kylläkin äityi välillä liiankin villiksi, millään ei päät meinanneet pysyä tyynyissä. Eipä tuo ihme ollut, kun leegot odottivat rakentamistaan, muumit halusivat vielä kiipeillä vuorille ja lelukoirakin odotti lenkittämistään.
Ihan kaveri yökyläilyjä Helmillä ei ole vielä ollut, enkä osaa ajatellakaan vielä sellaisia mutta Julia onkin Helmin täti (eikö olekin hassua!), joten turvallisin mielin voidaan pitää tyttöä yötä, kun lapsen tuntee lähestulkoon kuin omat taskunsa. Molemmat tytöt nauttivat kyllä kokemuksesta täysin rinnoin, mitä nyt Julialle tuli keskellä yötä äitiä ikävä mutta sekin meni ohi, kun hetken aikaa istui vierellä ja paijasi päätä.




Helmi antoi illalla Julialle ison halin ja sanoi "kiitos, oot ihana ystävä" Nämä ovat varmasti niitä asioita, jotka säilyvät muistoissa pitkään

torstai 12. marraskuuta 2015

Helmeilyä

Meillä olikin tänään näpertely päivä, joka tosin meinasi kaatua heti alkumetreillä. Etsittiin jokaisesta, korostettuna jokaisesta laatikosta ja lipastosta siimaa mutta ei löydetty muuta kuin valkoista villalankaa. Siihen saatiin isoimmat helmet pujotettua mutta kyllä tuli pienemmällä askartelijalla suru puseroon, kun kaikkein kauneimmat helmet jäivätkin käyttämättä. Mutta mummi ja vara vaari asuukin aivan naapurissa, joten saatiin pikalähetyksenä siimaa ja muita korunteko tarvikkeita. Helmi onkin tiuhaan tahtiin valmistanut päivän aikana mitä ihanimpia karkinvärisiä koruja♥  On aina yhtä kivaa huomata, että tällaiset näpertely hommat on myös Helmin mieleen, sillä itse tykkään kovasti!







keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pieni riiviö

Tänään Hennin sängystä nousi Hennin sijasta riiviö! Aamu alkoi niin, että kuulin riemukasta naurua pinnasängystä. Kävin katsomassa ja sängyssä pomppikin iloinen taapero, ilman rihman kiertämää ja kuorrutettuna sillä itsellään. Lapsi kainaloon ja kylpyyn.  Aamupalaa odottaessa Henni kiipeää keittiönpöydälle seisomaan, keikuttaa samalla peppua, joten aikomus oli varmasti tanssia. Leivänpäältä kinkut Henni syöttää kissalle, joka norkoaa kielipitkällä syöttötuolin alla kuin tietäen, että kohta saa herkkuja. Lopulta Henni viskaa koko leivän kissalle. Annoin vaihtoehtoisesti mukista velliä. Käänsin selkäni, yritin keittää kahvia kunnes kuulen litinää. Velli sotketaan pitkin pöytää ja paukutetaan käsillä päälle niin, että roiske käy. Aamutoimien jälkeen levottomuus ottaa totaallisesti vallan molemmista tytöistä. Kissa juoksee karkuun minkä neljällä jalallaan kerkiää ja lapset juoksee tömistäen perässä. Olohuoneen lipastosta Henni etsii valokuvat ja heittelee niitä ilmaan, samalla huutaen JEEE!


Meidän pienestä, aina niin iloisesta ja kiltistä tytöstä on kasvanut reilu vuoden ikäinen velmu! Jalkaa poljetaan lattiaan useamman kerran päivässä, jos ei saada omaa tahtoaan läpi. Dramaattisuuden elkeet Henni on imitoinut siskoltaan. Jos Henni jää ilman syliä sillä välin, kun Helmi on sylissä, tai hän saa viimeisenä kengät jalkaan niin tyttö menee löysäksi makarooniksi lattialle huudon kera. Lattialla Henni kierii kuin chihuahua muutamat kierrokset, jonka jälkeen nousee ylös ja taas heittäytyy lattialle selin makuulle. Ei näissä tilanteissa voi kyllä muuta kuin nauraa. Toinen yrittää olla niin iso, vakuuttava ja ilkeän näköinen, jotta äiti tai isi antaisi periksi. Meidän rakas riiviö




Energiaa tuntuu riittävän tälle päivälle. Nyt me aletaan siirtyä pikkuhiljaa ulos leikkimään, kunhan tuo vesisade ensin laantuu ja iltapäiväksi onkin tiedossa reissu Hämeenlinnan touhutaloon!


Kivaa keskiviikkoa teille

maanantai 9. marraskuuta 2015

ISI

Tyttöjen isi on hulvaton persoona, joka ei häpeä heittäytyä hölmöksi. Isi tekeytyy vaikka keskellä Prismaa ärjyväksi leijonaksi tai leikkipuistossa kiipeää puuhun imitoiden apinoita, mitä vain kunhan lapsilla on hymy huulilla. Isi rämpyttää kitaraa ja tanssii, isi myös keksii loruja lapsille tavallisista päivittäisistä askareista. Hampaidenpesu on huomattavasti kivempaa, kun riimitellään hammaspeikosta. Isiä karmii nukkumatti laulut mutta hän hyräilee niitä silti lapsille iltaisin, vaikka itse istuukin sängynreunalla niskakarvat pystyssä. Tyttöjen isi on taitava leegolinnojen rakentaja, piirtäjä, majanrakentaja, hevonen, pallonpelaaja ja skeittaaja mutta hän hallitsee myös perinteisemmät tyttöjen leikit teekutsuista - kampaajaleikkeihin.







Meidän isänpäivä oli täynnä menoa ja vilskettä! Helmi oli pakahtua onnesta, kun kuuli, että mentäisiin mummilaan yökylään. (Mummilassa asustaa 2 enoa ja 3 tätiä, joista kolme pienintä on samaa ikäluokkaa Helmin ja Hennin kanssa) Sillä sekunnilla lensi vaatteet nurkkaan, yökkäri sujahti päälle ja niiskuneiti napattiin kainaloon yökaveriksi. Henni ei yökyläilyistä vieläkään välitä, hän on vielä arkajalka luonteeltaan. Aamuyöstä nukuttiinkin kaikki samalla patjalla, Helmi kainalossa ja Henni rinnan päällä.
Itse sunnuntai alkoi lahjapapereiden rapinalla ja isänpäivä korttien jakamisella. Helmi oli askarrellut ihanan kortin joka esitti kauluspaitaa, koristeena siinä oli kravaatti, pari nappia ja taskukin vielä! Lahjaksi oltiin ostettu wokkipannu, veitsenteroitin ja suklaata. Onnea vielä Jerelle ja kaikille muille iseille

lauantai 7. marraskuuta 2015

Mamma kävi kampaajalla

Sain Jereltä synttärilahjaksi kampaamo käynnin, joka sisälsi värjäyksen ja leikkauksen. Olin tästä niin innoissani, sillä hiusten latvat olivat kaikkien lämpökäsittelyiden jäljiltä täysin haperoituneet, täishampoot söivät ennestään huono kuntoista hiusta lisää ja teki siitä harakanpesän ja muutenkin edellisestä värjäys kerrasta on varmaan puoli vuotta aikaa. Koska kerrankin kutrini pääsi kampaajan käsittelyyn, eikä tarvinnut pettyä taas kerran kaupan väreihin niin halusin radikaalin muutoksen. Päätin vaalentaa! Kampaaja oli sitä mieltä, ettei koko pituuteen voi millään laittaa vaalennusväriä jos aion lähteä sieltä vielä karvat päässä, joten päädyttiin raitoihin. Lopuksi raitoja laitettiin niin paljon, että näyttää kuin kaikki hiukset olisivat värjättyjä. Toivottua tulosta en saanut ja se olikin ihan odotettavissa mutta parin kuukauden päästä raidoitetaan lisää. Kieltämättä tämä on hieman kellertävä tai "kullan vaalea" kuten kampaajani sanoi. Nappasin kuitenkin mukaan vielä hiusten tehohoidon ja hopeashampoon, niillä hius saattaa vaalentua vielä lisää. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän vaikka hiukset ovatkin hieman kellertävät. Maltti on valttia tässäkin asiassa! Positiivista on myös se, ettei hiuksia tarvinnut lyhentää kuin kuivien latvojen verran, vaikka olin varautunut polkkatukkaan.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Lastenhuoneen uutta ilmettä!

Lastenhuone on ollut meillä se ikuisuus projekti, huone joka ei koskaan valmistu. Aiemmin olen kertonutkin kuinka tänne muuttaessamme, huoneessa oli kamalat tapetit, toisella seinällä sysi musta ja toisella harmaa/siniraidallinen. Hätäpäissämme maalattiin kaikki seinät valkoisella mutta se kliininen vaikutelmakaan ei miellyttänyt silmää, sillä lastenhuoneessa kuuluu olla väriä! Lopuksi päätettiin maalata toinen seinä keltaiseksi ja jättää toinen valkoiseksi. Se oli ihan kiva niinkin mutta silti mielessä kaiversi koko ajan, että jotain puuttuu. Ja miksi ikinä pitäisi tyytyä ihan kivaan, jos voi saada tosi kivaa! Näinpä tylsä valkea seinä sai muutaman pirteän keltaisen raidan. Aion varmaan maalata keltaiselle puolelle samanlaiset raidat valkoisella vai tuleeko sitten liikaa raitaa?





Lastenhuone on kyllä ikävän mallinen, hieman pitkulainen ja ahdaskin vielä. Haluaisin tuonne lisää säilytysratkaisuja, leikkikeittiön ja nukkekotikin olisi kiva. Tila ei vaan tosiaan riitä vaikka miten päin yrittäisi tavaroita käännellä tai järjestellä. Suunnitelmissa olisi hankkia tytöille kerrossänky tai Helmille lasten parvisänky,jolloin tilaa tulisi huomattavasti enemmän.
Jos haluatte niin voin esitellä lastenhuoneen paremmin, kunhan saadaan listat ensin vaihdettua valkoisiin ja loput taulut naputettua paikoilleen.



torstai 5. marraskuuta 2015

Kun lempparireppu menikin rikki

Muistatteko omasta lapsuudestanne sen aivan lemppari lelun millä aina leikitte, kannoitte sen joka paikkaan ja olit siitä niin mahdottoman ylpeä! Helmillä yksi näistä lemppareista on kilpikonnareppu. Kilppari elää joka hetkessä aina mukana, sitä kannetaan ylpeänä selässä, sen nimi on "kiipikonnu" eikä kukaan saa koskea siihen, niin rakas se on. Mutta mitäs sitten, kun reppu menikin rikki? Ompeleet repsottaa, hihnat ovat vain muutamalla haituvalla kiinni, vetoketju on jäänyt pahasti jumiin eikä reppu pidä mitään enää sisällään. Seurauksena oli tietysti hirveä suru ja itku. Lohdutukseksi yritettiin etsiä uutta reppua netistä mutta se ei ollutkaan helppo tehtävä, sillä mikään reppu ei yltänyt kilpparirepun tasolle. Viimeisenä Helmi iski silmänsä kauniiseen reppuun, jossa on kahden nätin tytön kuvat. Frozenin Elsa ja Anna. Ihmettelin miksi Helmi halusi juuri tämän repun, nimittäin tyttö ei välitä koko Frozen elokuvasta eikä hahmojakaan tunne nimeltä. Helmi kuitenkin tahtoi juuri tämän repun, joten se tietysti ostettiin. Nyt meillä asustaa jälleen iloinen pieni reppulainen!

Se Helmin niin rakas kilpparireppu


maanantai 2. marraskuuta 2015

Punahilkka

Ollaan koko perheen kesken innostuttu maskeerauksesta. Helmikin päivittäin pyytää kummitus ilmettä, kissan nenää, pieniä sydämiä tai muuta vastaavaa. Mitään kovin erikoisia maalauksia tai tehosteita ei kuitenkaan osata tehdä, sen verran uusi harrastus tämä vasta on. Eivätkä nuo meidän välineetkään ole parhaimmistoa. Ihan kivasti näin alkuun ollaan saatu kuitenkin tehtyä noilla Prisman lastenosaston kasvomaaleilla ja tarpeelliset siveltimet löytyykin omasta meikkipussista. Halloweeniä varten tosin tilattiin punanaamiosta arpigeeli, tekoverta ja yksi öljypohjainen valkoinen kasvomaali. Tuli todettua kerrasta, että noi oikeat maskeeraus maalit on sata kertaa parempia kuin nuo lastenmaalit! Oma halloween lookki oli kaltoinkohdeltu punahilkka. Tarina meni niin, että punahilkka joutui ihmissuden raatelemaksi, sai samalla osakseen pureman ja sen seurauksena muutosvaihe ihmisudeksi oli meneillään. Jeren lookki oli zombimies. Ideana oli, että Jeren töissä oli tapahtunut räjähdys, kuitenkin selvisi hengissä siitä mutta toinen puoli naamasta paloi ja toinen oli pelkkää kalloa.
Näitä oli kyllä hurjan hauska tehdä!








Millaisia halloween lookkeja teillä oli? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...