Kaksplus.fi

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lapsimessu-lippuarvonta!


Huhtikuu ja lapsimessut lähenee kovaa vauhtia ja ainakin täällä niitä odotetaan jo innolla. Lapsimessut järjestetään tuttuun tapaan Helsingin messukeskuksessa 15.-17.4.2016. Samaan aikaan siellä järjestetään myös Kädentaito, OutletExpo, Eläinystäväni (la-su) ja Model Expo. Tarkoitus olisi tänä vuonna lähteä messuilemaan ilman lapsia. Tytöt jäävät mielellään isin kanssa puuhastelemaan kotiin jotain kivaa ja itse saan nauttia ystävien seurasta ja hypistellä rauhassa kaikkia ihania juttuja. Kerkesinkin jo vilkaista näytteilleasettajien listaa ja omat lempparini ovat mm. Silverjungle / Gugguu / Melli EcoDesign / Papu / Punavuorenpeikko / Name it. Mitään ostoslistaa en ole laatinut vaan fiilis pohjalla sinne mennään katselemaan, mutta niinhän se on, että aina sieltä tarttuu ties mitä mukaan, kun kaikki on siinä nenän edessä houkuttimena, hih.

Olemme sopineet muutaman bloggaaja ystävän kanssa tapaavamme siellä ja tätä odotankin ehkä kaikkein eniten. Mukavaa päästä näkemään kasvokkain ja juttelemaan ihan konkreettisesti näiden ihanien ihmisten kanssa♡ Jos satutte näkemään mua messuilla niin tulkaa nykäisemään hihasta! :)


Sain arvottavaksi KAKSI lippua lapsimessuille ja yksi teistä voi voittaa nämä itselleen. Kerro kenet sinä ottaisit mukaan messuille ja lisää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite. Mikäli osallistut anonyyminä niin keksi itsellesi jokin nimimerkki. Arvonta päättyy sunnuntaina 3.4.2016. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Ehkä se inhottavin lastentauti


Eilen vielä kerroin meidän touhun täyteisestä päivästä ja mukavista loma suunnitelmista, mutta tänään aamulla kaikki kääntyikin päälaelleen, kun Henni alkoi yhtäkkiä vaikuttaa huonovointiselta. Otin Hennin viereeni ja yritin paijata tyttöä uneen, kunnes sainkin varmaan koko vatsalaukun sisällön syliini, vähintään puolet siitä. Kyllä se vaan niin on, että meille rantautui se ikävistä ikävin vaiva, oksennustauti, jes! Tämä on se inhokki lastentauti mikä saa karvat pystyyn ja maailmanloppu fiiliksen aikaan välittömästi pelkästään silloin, kun päiväkodin oveen tulee ilmoitus liikkeellä olevasta oksutaudista. Oikeasti, mitä vaan muuta kuin oksentamista.

Henni on tällä hetkellä ainut joka on taudin kourissa ja toivottavasti ei muihin tarttuisikaan, mutta pessimisti ei pety ja olenkin varma siitä, että tämä kiertää meidät kaikki vuorotellen. Toivon että tämä menisi pikakelauksella ohi, on niin inhottavaa katsoa vierestä pienen vatsakipuilua, pahaa oloa, ruokahaluttomuutta ja sitä itse oksentamista. Äitinä sitä tuntee olonsa niin voimattomaksi, kun pienet kyyneleiset silmät tapittavat omiani ja näkee kuinka lapsi selvästi miettii miksi äiti ei poista inhaa oloa. Lämmin syli, päänpaijaaminen, viinirypäleet, mehukatti ja lastenohjelmat ovat tuoneet kyllä pieniä hymyjäkin tähän päivään ♡

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Perheaikaa

Blogi on pitänyt hiljaiseloa tällä viikolla, päätin jättää somettelun minimiin ja keskittyä lähinnä vain lomien viettoon perheen kanssa. Ihanaa kun miehelläkin on nyt vähän pidempi vapaa töistä, saadaan siis viettää enemmän aikaa keskenämme ♡ Meillä ei mitään hirveen suuria pääsiäis meininkejä ole ollut, rairuohotkin istutettiin toissapäivänä ja suklaamunat syötiin jo viime viikonloppuna. Ensi perjantaina lähdetään sitten sukuloimaan ja silloin syödään pitkän kaavan kautta pääsiäisateria ja lapset pääsevät kauan odotettuun munajahtiin. Vaikka meidän viikonloppu ei ole ollut niin keltainen ja munarikas, niin meidän vapaat on sitten puolestaan pitänyt sisällään paljon ulkoilua, saunomista, elokuva maratoonin ja tänään lähdettiin Tampereelle Funparkkiin. Ajateltiin ettei siellä varmaan ole paljoa porukkaa näin pyhinä, kun kaikki todennäköisesti viettävät pääsiäistä mummolassa tai ovat puuhastelemassa jotain muuta, mutta näin oli ilmeisesti ajatellut moni muukin sillä porukkaa olikin yllättävän paljon, heh. Nuo sisähuvipuistot ovat ihan mielettömän hauskoja! Henni oli niin riemuissaan, että tuulispäänä juoksi minne sattuu ja pari kertaa yritti päästä karuselliin puomien alitse. Helmi rakastui trampoliiniin ja jättimäiseen liukumäki-pomppulinnaan, niistä juteltiinkin automatka takaisin päin. Erään äidin kanssa naureskeltiin sitä, kuinka ei tarvitse kuntosalille lähteä, kun päivä FunParkissa korvaa liikunnan viikon edestä. Kyllä tässä alkaa olla jo aika ryydyksissä yksi jos toinenkin.


Pysykäähän kuulolla nimittäin ensiviikolla blogiin tulossa arvonta! Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille ♡

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Arjen helpottaja

Kielletty on kivaa ja sana EI menee kuuroille korville. Kieltäminen toki tehoaa sen hetken verran mutta kummasti se aina unohtuu siinä vaiheessa, kun silmiin osuu jokin uusi mielenkiintoinen juttu johon haluaa ehdottomasti koskea. Yleensä nämä jutut on vaan niitä mihin ei saisi koskea, kuten pistorasiat, kaukosäätimet tai äidin tärkeät paperit. Mutta niinhän se on että lapset ovat pirun uteliaita ja pienet sormet suorastaan syyhyävät halusta tonkia ja tutkia. Loppujen lopuksi meillä ei ole lasten saatavilla mitään oikeasti vaarallisia juttuja, pesuaineet on tarpeeksi korkealla ja terävät asiat kuten veitset ovat niille tarkoitetussa telineessä ja vieläpä seinässä kiinni. Koristeet ja muut tilpehöörit on pyritty minimoimaan ja ne mitä on, niin ne ovat seinähyllyjen päällä, ei siis suurempaa pelkoa niidenkään puolesta. Pahinta kuitenkin on se, kun jompikumpi tytöistä herää yöllä ja päättääkin lähteä seikkailemaan, sen sijaan kuin tulisi nykimään äitiä peiton helmasta. Vaikka kaikki vaarallinen onkin piilotettu tai nostettu korkeuksiin niin jäljelle jää silti jotain, kaikkea irtaimistoa kun ei voi nostaa puolentoista metrin korkeuteen. Sanonpa vaan, että kyllä on parit kerrat tosissaan harmittanut, kun olen yöllä herännyt salaperäiseen kikatukseen ja kun etsin makean naurun lähdettä niin olen löytänyt pienen meikkitaiteilijan, joka on hieman kokeillut äidin huulipunia ja puutereita. Kerran pakkasen ovi oli avattuna ja jäätelöpaketti puoliksi syötynä olohuoneen sohvalla. Kissanhiekka laatikkokin sisälmyksineen on jotenkin kummasti joskus päätynyt olohuoneen lattialle. Näistä yöllisistä retkistä alkoi tulla enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja silloin päätin, että nyt saa riittää! Otin tietokoneen syliini ja näpyttelin meille turvaportin tilaukseen. En edes vaivautunut vilkaisemaan mikä olisi mahdollisesti hyvä merkki tai malli, ainoa kriteeri oli se, että sain jonkun näköisen esteen lastenhuoneen ja muiden huoneiden välillä.


Turvaportti on tilattu Jollyroomilta ja muistaakseni se on Beemoo merkkinen. Aiempaa kokemusta ei merkistä ole mutta ainakin tämä portti on ajanut asiansa niinkuin kuuluukin. Plussaa on ainakin helppokäyttöisyys, portin yläpäässä on klipsi jota vedetään taaksepäin ja samalla nostetaan hieman niin portti aukeaa. Lapset sitä ei osaa kuitenkaan avata, peukku sille. Parin viikon käytön jälkeen voin todeta, että tämä jos jokin on arjen helpottaja! Itseasiassa näpyttelin toisen samanlaisen tilaukseen, koska haluan keittiöön myös turviksen ihan vain varmuuden vuoksi. Saan ehkä jatkossa käydä vessassa rauhassa ilman että tarvitsee miettiä onkohan joku näpyttämässä astianpesukoneeseen ihan uudenlaisia ohjelmia tai tanssimassa zumbaa keittiönpöydän päällä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Virvonvarvon

Helmi heräsi aikasin aamulla intoa puhkuen ja kysyi, että mennäänkö heti virpomaan! Tarkkaan tyttö kertoi minkälaisen kissa maalauksen haluaa kasvoihin ja että tämän päivän Helmin nimi olisikin Panda-kissa. Ensimmäisenä virvottiin tutuille naapurin mummoille, en tiedä oliko ilo suurempi meidän tytöillä vai näillä naapurin mummoilla. Saatiin kuulla monia onnellisia huokailuja ja kiitosta siitä, kun kävimme. Eräs mummo olisi mielellään jäänyt juttelemaan pidemmäksikin aikaa ovensuuhun. Jatkettiin matkaa äitini luokse, kunnes meitä vastaan käveli eräs mies meidän naapurista. Leveä hymy kasvoilla hän kertoi kuinka mukavaa oli kun kävimme, hänen vaimo oli siis soittanut innoissaan ja kertonut käynnistämme. Kuuntelin taas saman tarinan siitä, kuinka aina hekin ostavat paljon herkkuja mutta virpojia ei vaan näy tai kuulu. Rupesin miettimään tätä asiaa, miksi nykyään lapset viedään virpomaan vain omille mummeille ja vaareille, eikä vieraille ollenkaan? Monet vanhukset kuitenkin odottavat karkkikulhon kanssa niitä pieniä noitia ja kissoja vitsoineen mutta usein joutuvat kerta toisensa jälkeen pettyä, kun ketään ei kuulu. Eikö nykyajan lapsia kiinnosta virpominen vai onko vanhemmat tulleet varovaisemmiksi? Toki jos vieraiden oviin menee pimpottelemaan niin vanhempi voi olla mukana turvana. Itselleni tuli ainakin hirveän hyvä mieli siitä, kun näin että näille mummoille se oli oikeasti iso juttu kuunella virvonvarvon loru ja saada se pieni vitsa. Monesti sain jopa toppuutella näitä mummeleita ja todeta ettemme tarvitse kokonaista kulhoa karkkia vaan yksi suklaamuna riittää, kiitos.


Virvotaanko teillä?

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Väriä elämään - KOOTD

Lastenvaate innostus ja sen myötä niiden hamstraaminen sen kuin jatkuu. Päätin jo monet kerrat, että nyt tytöt eivät tarvitse enää mitään ja mies nyökytteli tyytyväisenä vieressä päätään. Mutta minkäs sille voi, kun nettikaupat ovat näin kevään tullen pullollaan kaikkia aivan ihania värejä ja kuoseja. Vähemmästäkin menee pää aivan pyörälle ♡ Varsinkin tänä keväänä lastenvaatteissa onkin nähty paljon tiipiitä, pöllöjä ja sulkia eli kaikkia mun lemppareita! Yksi juttu mikä tekee shoppailusta hieman mukavempaa mutta samalla kuitenkin haastavempaa on tuo määrätietoinen kolme vuotias, joka on nykyään hyvin tietoinen siitä mitä hän haluaa pukea päällensä. Enää ei jokainen äidin valitsema paita menekään läpi sormien vaan pukeutumiseen halutaan itse vaikuttaa mahdollisimman paljon, jotenkin hassua että noin pieni on silti jo niin iso. Pari päivää sitten Kappahlia selatessani Helmi tuli viereeni ja näki inkkari aiheisia paitoja. Seuraavaksi tyttö pomppi tasajalkaa ja kyseli voisiko äiti ostaa tiipii paidan. Eilen sitten nämä teepparit saapuivat postissa ja molemmat tytöt kuin myös tämä äiti ihastuivat uusiin lastenvaatteisiin aivan hulluna♡

 T-paidat Kappahl / Legginssit H&M

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Minun arkeni on jonkun lapsuus

Omassa tapauksessa minun arkeni on kahden pienen ihmisen lapsuus. Ikävä kyllä on pakko myöntää, että se unohtuu liian usein ja se jos jokin saa potemaan huonoa omaatuntoa. Aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän vuorokaudessa kaikkiin niihin asioihin joita haluaisin tehdä, joita haluaisin tehdä lapsieni kanssa. Minulla on myös koulu hoidettava, jota onneksi tällä hetkellä käyn etänä mutta se kuitenkin syö ison osan päivästä. Vietän paljon aikaani koneella, kirjoittaen esseitä tai ratkaisten biologian kiemuroita. Joka kerta tunnen vatsankääntyvän ympäri, kun tuo kolme vuotias tulee palapelin kanssa luokseni ja kysyy "tuletko äiti rakentamaan tätä kanssani" tai kun puolitoistavuotias roikkuu paidan helmassa, ojentaen leegoa minulle. Hymyilen ja sanon "Äiti kirjoittaa muutaman rivin vielä" Se rivi tai pari saattaa hyvin äkkiä vaihtua tuntiin jos toiseenkin. En koskaan halunnut saatika aikonut olla se äiti, joka käskee lapsiensa odottaa.Varsinkin iltaisin, kun olen paijannut tytöt uneen mietin, että miksi se oli niin hankala jättää sitä koulutehtävää hetkeksi, ne kyllä odottavat varmasti. Yhden palapelin tai leegolinnan rakentamiseen ei mene paljoa aikaa ja lapsille olisi tullut hyvä mieli, äiti on läsnä. Monesti olen sitäkin miettinyt että jos tämä opiskelu vie nyt jo näin paljon aikaa niin kuinka paljon se tulee viemään aikaani kuin myös lasteni aikaa, kun syksyllä palaan ihan konkreettisesti koulun penkille. Vierastan tuota ajatusta todella, mielelläni jäisin pullan tuoksuiseksi kotimammaksi jos siihen olisi mahdollisuus.

Tuntuu ikävältä, että olen hetkittäin kadottanut tai hukuttanut kiireeseen sen tärkeimmän osan itsestäni. Tätä yritän paikata sitten viikonloppuisin keksimällä super hauskoja juttuja lapsille, mutta tajusin ettei sekään korvaa sitä pientä arkista hetkeä milloin minua olisi tarvittu palapelin tai sitten sen leegolinnan rakentamiseen. En aio kuitenkaan enää rypeä itseinhossa tai omantunnontuskissa vaan muutan käytöstäni, en anna arkisten kiireiden hallita tai varastaa enää aikaa. Ikinä ei ole niin kiire ettei kerkiäisi viettää oman lapsen kanssa sitä puoltatuntia leikkien parissa. Koulu jaksaa odottaa, kotityötkin voi hoitaa myöhemmin. Tämä tässä on lapsieni lapsuus ja haluan, että he voivat ilolla muistella sitä, kuinka äiti oli vierellä aina tarvittaessa eikä niin, että äidillä oli liian kiire.



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Raivohullu

En varmaan ikinä kyllästy puhumaan uhmaiästä, siitä kyllä riittäisi juttua vaikka useampaankin romaaniin.
Uhma ei pidä taukoa tai odota sopivaa hetkeä, vaan se iskee milloin itse haluaa ja usein juuri silloin, kun haluaisin sen pysyvän kaukana. Toisaalta onko ikinä sopivaa hetkeä kaataa äidin kahvikuppia pöydälle sen vuoksi, että äiti kielsi koskemasta siihen jo ainakin kolme kertaa, tai onko koskaan sopivaa hetkeä heittäytyä keskelle kuraista autotietä parkumaan sitä, kun kengännauhat on solmittu väärin tai haalarin puntti on noussut pari senttiä? Entäs se kun ruuaksi olikin tänään makaroonilaatikkoa eikä Frozen muroja! Tai miksi ihmeessä pesukoneeseen ei saa laittaa vessapaperia/vaippaa/barbeja tai kissaa? Sekin on varmasti iskostettu juurta jaksaen ja rautalankaa vääntäen sinne muistiin ettei vaatekaapista revitä jokaista paitaa ja housua parin tunnin välein pois vain sen vuoksi koska se on kivaa. Kissan raksujakin syödään posket pursuen vain sen vuoksi koska äiti kieltää tekemästä niin.


Leikkipuistossakin voi yllättävän moni asia mennä pieleen vaikka luulisi, että siellä pidetään hauskaa ja leikitään yhdessä. Keinussa äiti antoikin hurjat mustekala vauhdit vaikka oltaisiinkin haluttu lepakko vauhdit jotka lennättää kuuhun saakka. Kiipeän mukaan liukumäkeen mutta halutaankin laskea aivan yksin, kiipeän takaisin alas niin halutaan laskea junassa tai sylikkäin. Oli kyse mistä vaan niin aina se pitäisi tehdä toisinpäin. 

Isi on sitten aina se kiva. Äiti vaan huutaa ja komentaa, ei ei ei ei. Pitäisi lähteä päiväkotiin tai kauppaan niin eteisen lattialla huudetaan naama vääränä sitä kuinka halutaan isi laittamaan hanskat käteen, isi laittaa myös vetskarin kiinni. Mutta kun isi on töissä, rakas. "Minä en ole sinun rakas enää, olen vain isin rakas". Tästä kun ollaan päästy yli niin ei halutakaan muumi kumppareita vaan kimalle lenkkarit. Pipon väri on väärä ja äiti meni sotkemaan kampauksenkin jo kun laittoi kaulurin kaulaan.

Iltapala pöydässä Henni tuijottaa Helmiä liian pitkään ja siitä seuraa pitkä itku koska 'sisko tuijottaa minua'. Tai puolestaan Helmi laskee kätensä liian lähelle Hennin lautasta ja tyttö rupeaa sätkimään kuin kala kuivalla maalla, peläten tietysti että Helmi varastaa häneltä palan kroisantista tai pari viinirypälettä.


Loppujen lopuksi tiedän kuitenkin, että sen vuoksi lapset purkaavat uhmansa vanhemmille ja usein vielä enimmäkseen toiselle vanhemmista, koska he luottavat ja tietävät, että voivat näyttää tunteensa estoitta ilman seuraamuksia. Toisinaan tekisi kuitenkin mieli työntää pääni tehosekoittimeen jos se vaikka toisi hetken helpotuksen tähän hullunmyllyyn. Uhma on kyllä niin värikäs ikävaihe, että oksatpois! Joskus sitä saa miettiä, että mikä raivohullu sitä on oman ja niin suloisen lapsensa sisään päätynyt, mutta onneksi nämäkin hetket kestävät vain sen hetken ja taas sieltä uhmatuhman takaa se maailman rakkain pieni löytyy ♡

torstai 10. maaliskuuta 2016

Puolitoistavuotias

Kävimme neuvolassa tänään, kyllä vain tällä kertaa en unohtanut sitä, tästä käy kiittäminen puhelintani joka muistutti siitä ainakin kaksi kertaa ennen puoltapäivää. Oikeastaan tämä oli neuvola lääkärin vastaanotto mikä oli vain positiivista, saatiin Hennin korvat katsottua samalla sillä kuume ei ole vieläkään laskenut, huomenna kuitenkin tulee jo viikko tämän pöpön alkamisesta. Vointi on tytöllä kohentunut reippaasti eilisestä, täällä jaksetaan touhuta jo lähes entiseen malliin ja sen vuoksi ajattelinkin, että tämä on varmaan ensimmäinen kuumeeton päivä mutta kyllä sitä kuumetta melkein 38 astetta vieläkin on, phöh. Korvissa ei kuitenkaan ollut mitään, pientä punoitusta lukuunottamatta mutta tulehduksen merkkejä ei näkynyt ja hyvä niin.

Millainen puolitoistavuotias meillä sitten asustaa? Ainakin hyvin eläväinen ja iloinen. Touhukas ja määrätietoinen. "Minä haluan.." on varmaan päällimmäinen ajatus Hennillä koko ajan. Omatahto on löydetty eikä kompromisseja tehdä, ainakaan haluta tehdä. Henni osaa taitavasti ja täydellä itsevarmuudella heittäytyä lattialle huutamaan jos jokin ei mene niinkuin pieni mieli toivoo. Jokaisella lapsella on se jokin oma juttu, tää on varmaan meidän Hennin juttu. Huomatkaa toki sarkasmi.


Hennin puheenkehitys on ottanut harppauksen, tyttö on oppinut huimasti sanoja viimeisten kuukausien aikana, kuten äiti, mummi, kitta (kissa), tullaan, napa, vettä, nano (jano), jee, kukka, kakka, vau, namnam, ei, hyi. Kyllä näitä pikkusanoja vielä olisi riittämiin mutten nyt muista enempää. Henni on todellinen sosiaalinen arkajalka eikä mielellään mene edes mummien syliin, saatika jos on täysin vieraista kyse. Mutta jos olemme ruokakaupassa ja Henni istuu kärryissä niin jokaiselle ohikulkijalle vilkutetaan ja huudetaan "moi mooi" mutta se on kyllä varsin kamalaa jos joku pysähtyykin juttelemaan.


Henni ei tykkää vaatteista, housuista varsinkaan ja vielä vähemmän sukista. Nakupellenä on parasta olla ja sitä harmitellaan, kun äiti ei tätä ymmärrä vaan pukee ne samperin vaatteet aina takaisin vaikka juuri ne pois oltiin saatu. Napa on hurjan hauska ja Henni saattaa kuluttaa tovin itsekseen kurkkien paitansa sisään, samalla kutitellen masuansa, naurun hörötysten säestämänä tietysti. Kuralammikot on uusin ja ehkä hauskin löytö, kuumeesta viis niihin on mukava sukeltaa vatsa edellä, aina kun ulkoovi aukeaa. Korkeat paikat saa aikaan leuan täristystä mutta sängyllä on silti super kivaa hyppiä.

Neuvola korttiin rustattiin näin
"Kiukkuinen tyttö. Vasta parantumassa flunssasta. Keuhkoissa ja sydämessä ei poikkeavaa. Nielu siisti, korvissa lievää punoitusta. Vatsa pehmeä. Liikkuminen symmetristä. Paino+pituus johdonmukaista.


Sellainen 84cm ja 11kg pakkaus tämä. Usein mitä suloisin hymy huulilla mutta samaan aikaan velmuilut mielessä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Parvisängystä kerrossänky

Kerroinkin jo teille uuden sängyn hankkimisesta täällä ja meidän nukkumis järjestelyistä täällä. Mutta kerrataan pikaisesti. Helmi on nukkunut meidän välissä viimeiset kaksi vuotta. Olemme yrittäneet saada tyttöä nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta syystä tai toisesta Helmi kieltäytyy sinne menemästä tai sitten jos sattuikin nukahtamaan sänkyynsä, niin viimeistään yöllä tyttö kömpi meidän väliin. Aiemmin totesinkin jo, että kyllä meidän viereen mahtuu ja saa tietysti tullakin jos siltä tuntuu. Olisi kuitenkin lievästi sanottuna mukavaa välillä nukkua tuntematta potkuja alaselässään, kämmenen läimäisyjä tai niitä räkäisiä aivastuksia kasvoilla. Helmi pyörii, pyörii kuin hedelmäpeli. Pikkuhiljaa totuttelimme ajatusta omasta sängystä ja Helmi siitä innostuikin ja lujaa! Loppujen lopuksi se meni niin, että Helmi kyseli milloin se uusi sänky tulee. Ostettiin Ikeasta lastenparvisänky ja illalla seistiin sormet ristissä Helmin oven takana toivoen, että tyttö suostuu jäämään sinne. Sinne jäi mutta yöllä heräsin taas siihen, kun pieni sormi tunkeutui nenääni ja päkijä potkaisi alavatsaani. Tällä kertaa me ei luovutettu tämän nukkumis asian kanssa! Päätettiin samalla kertaa siirtää Henni vielä pinnasängystä Helmin vanhaan sänkyyn. Aluksi Hennin oli vaikea sisäistää sitä, että sängyssä kuuluu pysyä ihan koko yö, eikä kesken unien herätä leikkimään barbeilla.


Lastenhuone on hankalan mallinen ja ahdas kaikenlisäksi. Sinne pitäisi mahduttaa tuo parvisänky, juniorisänky, vaatekaappi, lelulipasto, nukkekoti ja pieni pöytä sekä tuolit. Arvatenkaan tilaa ei hirveästi jäänyt leikkimiseen. Jostain oli nipistettävä jotta saataisiin lisää tilaa, mutta eihän noista mikään ole sellainen mistä voisi luopuakaan. Sitten se tuli jälleen mieleen, kerrossänky. Henni nukkui jo hyvin tuossa juniorisängyssä, joten se olisi varmaan yksi ja sama jos kerran vielä siirrettäisiin ja laitettaisiin tyttö nukkumaan "ala sänkyyn". Hankittiin siis vain sopivan kokoinen runkopatja.

Arvatkaa mitä kävi? Tilansäästämisen lisäksi tyttöjen nukkumisessakin tapahtui täyskäännös. Helmi innostui kerrossänky ajatuksesta tai siitä, että he yhdessä siskon kanssa nukkuvat käytännössä samassa sängyssä. Iltaisin jos Helmiltä kysyy "menetkö omaan vai äidin ja isin sänkyyn" vastaus on OMAAN! Henni puolestaan viihtyy huippu hyvin omassa luolassaan. Kutsun tätä luolaksi, sillä kohtasimme aiemmin toisenkin ongelman. Henni ei pysty nukkua kuin pimeässä mutta Helmi puolestaan tarvitsee yövalon. Tuonne alasänkyyn ei Helmin yövalo kajasta ollenkaan, joten Henni saa nukkua aivan rauhassa luolassaan.


Plussana vielä se, kun nyt voin nukkua tyttöjen kanssa yhdessä päikkärit tuolla alasängyssä. Tätä onkin muutamaan kertaan jo tehtykin. Henni varsinkin nyt kipeänä nukahtaa paremmin, kun saa olla rinta rintaa vasten♡

tiistai 8. maaliskuuta 2016

HattaraAivot

Tuntuu että viime vuosien aikana oma muisti on laiskistunut roimasti, mutta viimeisen puolenvuoden aikana tämä on tullut yhä enemmän ja enemmän esille. Hajamielisyys voisi olla toinen nimeni. Saatan kesken puhelun hätääntyä ja alkaa etsiä puhelintani. Selitän kaverilleni kuinka muistan elävästi laskeneeni puhelimen Prisman kassalle, jotta saan kaivettua pankkikortin lompakosta ja siihen sen varmasti jätinkin. Seuraavaksi tunnenkin itseni jo typeräksi, kun kaveri nauraa puhelun toisessa päässä ja toteaa justiinsa. Saatan myös joskus etsiä puhelintani ympäriinsä, vaikka samaa aikaa kuuntelen kuulokkeilla musiikkia puhelimen spotifysta. Joskus nousen sohvalta ja olen menossa keittiöön juomaan, puolessa välissä matkaa unohdan mitä olin tekemässä, mutta koska suuntana oli keittiö niin kuorin siinä samalla tytöille omenan, kun pääsen takaisin sohvalle muistan miksi alunperin siitä nousin.

Tuntuu että nykyään unohtelen paljon ihan arkisiakin asioita kuten kotiavaimet autoon tai puolestaan autonavaimet kotiin ja auton luona käännän laukkuani ympäri, kun yritän epätoivoisesti etsiä niitä. Joskus unohdin Helmin päiväkotirepun päiväkotiin, vaikka iltapäivällä reput pidetään portin luona ettei niitä varmasti unohdettaisi. Jos ajattelen jotain tärkeää niin se on sanottava heti, koska seuraavassa hetkessä en todennäköisesti enää oikeasti muistaisi sitä. Tämä on hyvin rasittava piirre sillä jouduin usein keskeyttämään jonkun toisen asian, jotta saan sanottua omani väliin "osta sitten kaupasta suklaata" "milloin se Hennin neuvola oli" "teetkö sitä ja muistatko tuon".

Hammaslääkärit, lääkärit, neuvolat tai tapaamiset ylipäätään unohtuvat helposti, ne vain katoavat kuin tuhka tuuleen! Olen pyrkinyt täyttämään kaikki tärkeät ja myös ne vähemmän tärkeät menot keittiössä olevaan kalenteriin ja tämä on toiminutkin hyvin mutta ongelma on siinä, kun en muista katsoa sitä hiton kalenteria. Hennin 1.5 vuotis neuvola meni mukavasti kaksi kertaa ohi kun puuhastelimme ulkona lumilinnassa sillä välin. Viime kerralla kun soitin neuvolaan pahoitellakseni ja varatakseni uutta aikaa niin unohdin totaalisesti Hennin sosiaaliturvatunnuksen, muistin kyllä 170814 - ja sitten tulikin pitkä ööööö, venttaas mä vilkasen nopeesti tosta passista.. Tämä unohdettujen asioiden listaaminen voisi jatkua vielä vaikka kuinka mutta saitte varmaan ajatuksesta jo sen verran kiinni että ymmärrätte mitä tarkoitan. Tämän hajamielisyyden vuoksi itselläni on koko ajan kropassa pieni jännitys, sellainen olo kuin jotain olisi tulossa tai jonnekin pitäisi mennä, jatkuvasti mietin onko jotain muistettavaa vai olenkohan missanut taas jonkun tärkeän jutun. Viimeksi tänään keitin kahvia ja yhtäkkiä sydän pomppasi kurkkuun ja totesin ääneen "ei perkele se Hennin neuvola!" Juoksin kalenterin eteen mutta se on onneksi vasta torstaina.


Hajamieliset hattara-aivot. Onko mulla ainoat laatuaan vai löytyykö sieltä muitakin?

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Raitaa ja rusettia

Raitaa, raitaa ja raitaa. Täällä tykätään raidasta ihan hulluna! Silverjunglen uuden malliston nähtyäni tykästyin arvatenkin tyttöjen mustavalkoiseen raitamekkoon, jossa koristaa vielä kaunis satiininen nauha, jonka saa solmittua rusetiksi. Mekko löytyy täältä. Olin siis erityisen onnellinen, kun huomasin postiluukusta tipahtavan saapumisilmoituksen, Silverjungle lähetti meille testiin kaksin kappalein näitä mekkoja ja itselleni aivan ihanan vaaleanpunaisen kuvioneuletakin (tämän). En ole mitenkään merkkiuskollinen vain yhdelle merkille, vaan ostan sitä mikä miellyttää silmää. Silverjunglen vaatteet ovat  kuitenkin sellaisia mitä meiltä löytyy jo ennestään paljon kaapeista. Värit pysyvät pesuista huolimatta kirkkaina, vaatteet eivät löysty tai veny ja ovathan nuo merkille tutut tähdet sekä raidat vaan niin ihania, tai ainakin juuri niin omaan makuuni!


Mitä pidätte mekoista?

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kun asiat ei mene niinkuin oli suunniteltu

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa teille aivan mahtavasta päivästä, jota suunniteltiinkin pitkään. Toisin sanoen siitä, kuinka saatiin tänne meille kaksi ihanaa bloggaaja ystävää lapsineen, nyyttäreiden merkeissä. Siitä kuinka lapset leikkivät kiltisti yhdessä prinsessa leikkejä ja välillä rakentelivat jättimäisiä torneja leegoista. Me aikuiset syötiin hyvin ja epäterveellisesti, vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin paljon. Eikö kuulostakin kivalta? Mun mielestä ainakin, mutta jälleen kerran nämä treffit siirtyivät, kun suunnitelmat menivätkin mönkään vuotavien nenien ja kuumeilujen vuoksi. Me ollaan se perhe jossa sairastetaan normaalisti todella harvoin, mutta nyt olemme olleet syyskuusta saakka enemmän tai vähemmän kipeinä koko ajan, niin kurjaa! Helmillä on ollut yskää koko viime viikon mutta Hennillä pamahti melkein 40 asteen kuume viime yönä ja sen mukaan ollaankin eletty nytten. Tyttö on ihan poikki eikä mikään muu ole hyvä kuin äidin rinnan päällä nukkuminen ja hiusten paijaaminen. En muista että mikään flunssa olisi koskaan tullut näin kovana Hennille. Harmittaa kovasti näiden treffien peruuttaminen toistamiseen, mutta enemmän tuntuu pahalta se kuinka huonoon kuntoon Henni meni tästä kuumeesta. Nämä on niitä hetkiä milloin äitiä tarvitaan eniten ♡


Helmi oli murheen murtama, kun kaverit eivät päässeetkään leikkimään. Aamusta saakka on kyselty, että saako tänään laittaa mekon päälle ja milloin kaverit tulevat, päikkäreiden jälkeen? Illalla? Entäs yökylään? Jouduin aina toteamaan että ei, tänään ei ole se päivä mutta se päivä varmasti tulee vielä lähiaikoina! Harmitus oli suuri siis Helminkin puolelta, joten päätettiin tänään kuitenkin leipoa suklainen juustokakku. Huomenna tai viimeistään ensi viikolla voisin jakaa teillekin tämän liivatteettoman herkun ohjeen.


Mutta jos edes jotain positiivista täytyy tästä flunssasta hakea niin baby vac nenäimuri. Satuin voittamaan tällaisen joskus alku talvesta eräästä blogi arvonnasta ja siitä saakka tämä on ollut käytössä, suorastaan pelastus ja helpotus räkäisille nenille. En oikeasti enää usko, että pärjäisin ilman! Lapset tosin eivät tykkää nenän imuroimisesta, mutta toimenpiteen jälkeen kiittävät sitä kuinka räkä on taas poissa ja on helpompi hengittää. Itse olin suuresti skeptinen tämän räkäimurin suhteen mutta kokeiltuani sitä, heivasin nenäfriidan kuin myös pikkuniistäjän suoraan roskakoriin, nimittäin tämä on suuresti tehokaampi kuin kumpikaan noista. Nyt kun vain tietäisi jonkun taika jipon tähän kuumeeseen niin kaikki olisi hyvin!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Äitiyspakkaus 2016

Kurkkasin eilen miltä näyttää uusi äitiyspakkaus enkä voi muuta sanoa kuin, että hurjan söpöltä ainakin! Muistan vieläkin sen jännittyneen mutta iloisen fiililsen, kun ensimmäistä kertaa kipitin postiin hakemaan äitiyspakkausta ja postista suorastaan juoksin takaisin kotiin ison mahani ja laatikkoni kanssa, innoissani hypistelin vauvan tarvikkeita ja esittelin niitä myös kaikille kavereilleni uudestaan ja uudestaan. Helmin aikana (2012) vaatteet olivat kuitenkin niin retroja, että ne jäivät lähes kaikki käyttämättä, joitain neutraaleja housuja lukuunottamatta. Hennistä  (2014) en sitten edes ottanut pakettia, kun ei sekään iskenyt sitten laisinkaan ja Helmin vaatteita oli varastossa tallessa jonkin verran. Itse ainakin kaipailin värejä ja edes jonkinlaisia pirteitä kuoseja vaatteisiin ja nyt niitä olisikin sitten tarjolla roppakaupalla. Aika pitkälti "poika väreissä" mennään, mutta sinisen sävyjä on huomattavasti helpompi pukea tytölle, kuin laventelia ja frillaa pojalle. Toppapuku on mielestäni tylsä ja se jäisi käyttämättä, mutta petivaatteet, makuupussi, värikkäät bodyt ja muutenkin kokonaisuutena tämä on oikein onnistunut. Päivittelin kaverilleni juuri, että voi kun olisikin vauva tulossa, ottaisin tämän paketin ehdottomasti. ♡


Oletteko te kurkanneet jo miltä uusin äitiyspakkaus näyttää, tykkäättekö?

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Helmikuun suosikit + arvonnan voittaja

Näitä kuukauden suosikki postaussarjoja nähdäänkin jo monissa blogeissa, mutta nyt sellainen tullaan näkemään täälläkin. Jee! Mä en rajaa näitä lemppareita mihinkään tiettyyn kategoriaan (kuten kosmetiikka tuotteisiin) vaan lisään tänne kaikkea mistä oon saanut kuluvan kuukauden aikana hyvät vibat. Miltä kuulostaa? 


En voisi tuntea olevani energisempi, kun saan herätä auringonpaisteeseen! Siihen vielä päälle raikas ja kevyt aamupala, vähän blogi juttuja ja iloiset lapset, enempää ei aamuilta voisi toivoa ♡


Äitini yllätti kyllä isosti, kun osti mulle uuden guessin lompakon. Tämä on juuri sellainen mitä olin pitkän aikaa katsellutkin, tilava ja kaunis ♡


Lightbox valaisimesta on tullut meidän koko perheen suosikki. Tekstejä on hauska yhdessä vaihdella päivään ja mieleen sopivaksi!


Kuukauden suosituin postaus oli sisarusrakkaus. Varmasti monia kyllä puhuttaakin kyseinen aihe, itse voisin höpistä tästä vaikka kuinka pitkään ♡


Harvoin kokeilen mitään uutuus herkkuja, suklaata varsinkaan. Siinä suhteessa olen aika kaavoihin kangistunut tai pelkään pettyväni. Mutta tällä kertaa näiden kauniiden suklaalevyjen ulkonäkö vei voiton ja otin pari levyä kotiin testiin. Tämä Fazerin vadelma-lakritsi pääsi samantien lemppari listalle, mutta sitä toffee rocks:ia en aio enää ostaa. Mikä näistä on sun lemppari?


Löytyykö teiltä samoja suosikkeja? 

Minime.fi arvonnassa 20 euron arvoisen lahjakortin voitti nimimerkki "Sofiakii" olen suhun yhteydessä tämän päivän aikana!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...