Kaksplus.fi

tiistai 31. tammikuuta 2017

NÄMÄ TE HALUSITTE TIETÄÄ HÄISTÄMME


Mikä tulevissa häissä jännittää eniten? -Lapset! En osaisi kuvitella meille lapsettomia häitä mutta silti lapset ovat ne isoin jännityksen aihe. Jännärit pyörivät mielessäni siitä kuinka kuopus juoksee syliini mehumuki kädessään ja kaataa sen vahingossa mekolleni, hääkakussa pieniä sormenjälkiä koska esikoinen ei malttanut olla maistamatta tai kirkossa kuorossa tylsyyttään huutavat lapset.

Kumpi stressaa häitä enemmän, miten se näkyy? -Meistä ei kumpikaan stressaa häitä sen isommin! Yleensä itse olen kova stressaamaan mutta ainakin toistaiseksi asiat ovat sujuneet niin kivuttomasti ettei stressiin ole aihetta. *koputtaa puuta*

Paljonko vieraita häihinne kutsutaan? -Laskujeni mukaan vieraita kutsutaan noin 80henkilöä, mukaan on laskettu lapset.

Montako ystävää kummatkin kutsutte? -Meiltä lähtee kahdenlaiset kutsut. Koko tilaisuuteen kutsutaan sukulaiset, lastemme kummit puolisoineen, kaasot ja bestmanit puolisoineen ja vain muutama muu ystävä kaveripiiristämme. Iltajuhliin sitten tulee enemmän kavereita.

Millä rahoitatte häänne? -Häät rahoitetaan säästöillä ja pienellä lainalla, jonka otimme häitä varten. Pyrimme tekemään itse kaikkea niin paljon kuin mahdollista ja ostamaan esimerkiksi koristeita käytettynä, jotta budjetti pysyy kohtuullisena. En ikinä ottaisi esimerkiksi kymppitonnin lainaa vain häiden takia. Pienemmälläkin summalla saa kaunista ja ikimuistoista.

Oletko jo valinnut mieleisesi puvun tai käynyt kenties sovittelemassa? -Kävimme kaason kanssa Tampereen Morsiusgalleriassa sovittelemassa mekkoja, sieltä löytyikin yksi potentiaalinen vaihtoehto tai sellainen "ihan kiva". Yhtenä iltana selasin sitten facebookin hääkirppistä ja sieltä löysin aivan ihanan mekon jonka kävin lopulta ostamassa.

Pidätkö puvun mieheltä piilossa alttarille kävelyyn saakka? -Tarkoitus oli aluksi pitää puku salassa alttarille saakka mutta en malttanut olla sovittamatta sitä heti, kun hain sen postista. Itse en saanut tietenkään nyörityksiä kiinni niin mies avusti mekon solmimisessa. En ole niin taikauskoinen, että kuvittelisin tämän nyt tuovan epäonnea.

Montako kaasoa ja bestmania teillä on? -Minulla on neljä kaasoa ja miehellä on myös neljä bestmania. Tuntuu hieman isolta määrältä mutta emme halunneet valita parhaimpien ystävien väliltä vain esimerkiksi kahta.


Onko tytöillä jokin morsiusneitojen tehtävä? -Tytöt varmaankin kävelevät edessäni alttarille. Ei heille sen suurempaa tehtävää ole suunnitteilla. Aiemmin kun kysyttiin jännityksen aiheista niin tähän voisin vielä sanoa, että juurikin tämä tyttöjen käveleminen siinä edessäni, nimittäin voin kuvitella tämän tapahtuvan kahdella tavalla. Joko lapset juoksevat suoraan isin luokse tai sitten jäävät höpöttämään jokaiselle mummille ja vaarille jotka siinä penkkirivistössä istuvat, heh. 

Heitetäänkö riisiä, vai puhalletaanko saippuakuplia tai jotain muuta?- Tähtisadetikkuja!

Minkälaiset polttarit olis sun painajainen? -Apua, pelkään ainakin korkeita paikkoja joten en välttämättä riemusta kiljuisi jos joutuisin hyppäämään benjin. En suostuisi myöskään myydä mitään missään pikkutuhmassa alusasussa tai nolata itseäni muutenkaan mitenkään törkeällä tavalla. En myöskään haluaisi yksin mennä kauneushoitoihin niin, että polttariporukka joutuisi istua ja odotella jossain. Hieman hankala vastata tällaiseen, kun kaikki riippuu fiiliksestä ja siitä tehdäänkö yksin vai yhdessä!

Olen ymmärtänyt, että kipuilet hieman tätä perheblogin ja hääkirjoittelun yhdistämistä. Miksi? Millaisia tunteita se herättää? Miksi lukijat eivät haluaisi lukea häistänne samalla mielenkiinnolla, millä perehdytään erilaisiin lastenjuhliinkin? -Kyllä sitä hieman arvuuttelee jaksaako lukijat lukea häähömpötystä täältä, kun sitä varten on myös ihan omat bloginsa. Toisaalta eikö perhe-elämään kuulu myös häät! En oikeastaan enää stressaa näiden kahden yhdistämistä samalla tavalla mitä esimerkiksi viime syksynä.

Miten vietetään onnistuneet lapselliset häät? Miten itse suhtautuisit hääkutsuun, jossa lapset eivät ole tervetulleita? -Tärkeää on tietysti huomioida lapsen tarpeet, asettua itse lapsen asemaan ja ajatella esimerkiksi kuinka tylsää lapsesta mahdollisesti on vain istua ja katsoa, kun aikuiset syövät pitkään ja juttelevat. Varataan siis lapsille jotain tekemistä sisälle ja ulos. Mitä tulee lapsettomiin häihin niin ymmärtäisin hääparin kannan hyvin. Tuovathan lapset hieman lisätyötä ja heidän kanssaan saa aina olla tarkkaavaisempi.

Miten oot löytänyt tasapainon äitinä/morsiamena/puolisona? -Ylempänä kerroinkin jo ettei meillä ainakaan vielä ole suurempaa häästressiä, joten tasapainoa ei ole tarvinnut etsiä häiden ja perhe-elämän väliltä. Meillä on ihana suku joka on tarjoutunut auttamaan ja kaasoista on ollut myös suuri apu suunnittelun puolella. Kaikki on sujunut paremmin kuin osasin odottaakaan!

Tuntuuko susta koskaan siltä, että koska olet pienten lasten äiti sulla ei olisi oikeutta heittäytyä hääsuunnitelmien maailmaan samalla tavalla kuin lapsettomilla morsiamilla? -Ei ole ollut tuollaisia tunteita. Tietysti lapsettomat ja lapselliset morsiammet voivat olla aivan yhtä pöhköjä ja ajatella yhtä hattaramaisesti

Häämatkalle? Minne? Lapseton vai lapsellinen matka? -Suoraan sanottuna ei vielä mitään hajua! Miehen kanssa päästään viikoksi aivan kahdestaan reissuun mutta matkan ajankohta ja kohde on vielä päättämättä. Jonnekin paratiisisaarelle olisi ihana päästä!

maanantai 30. tammikuuta 2017

KIITOS PÄIVÄKODILLE

Viimeviikolla oli ollut paljon puhetta päiväkodeista, päiväkodinhoitajien ja vanhempien näkemyseroista hoidon tai toimintatapojen suhteen. Vau.fi:stä luin artikkelin, jossa lastenhoitajat sekä lastentarhanopettajat olivat tehneet listan hoitolasten kuin myös vanhempien ärsyttävistä piirteistä. Itsekin haluan sanoa tähän asiaan jotain. En kuitenkaan epäkiitollisesti tai arvostellen vaan nimenomaan kiittäen.

Itselleni ja varmasti muillekin vanhemmille on tärkeää se, että tuntee lastensa olevan hyvässä hoidossa, kun heidät jättää päiväkotiin. Tämä on yksi kiitollisuuden aihe sillä itse ainakin jätän turvallisin mielin lapseni jokainen aamu päiväkotiin. Ihana piirre hoitajissa mikä varmasti lisää tätä hyvää mieltäni on se, kun he tulevat juttelemaan kanssani vaikka ympärillä olisikin hieman kiire. Jos puolestaan minulla on kiire, niin hymyillen toivotatte heipat ja avustatte lapsiani riisuuntumaan, jotta itse pääsen kiiruhtamaan kouluun.


Minulla on yleensä aina perjantaisin etäpäivä koulusta mutta siitä huolimatta vien lapset päiväkotiin. Päiväkodinhoitajat eivät ole koskaan kyseenalaistaneet tai kummastelleet sitä miksen pidä myös lapsia silloin kotona. Toisaalta he myös tietävät, että opiskelen koulussa kuin myös kotona, joten arvaavatkin varmaan, että perjantaiden “luppoaika” menee rästiin jääneiden koulutehtävien tekemiseen, kodinhoitamiseen, ruokaostosten tekemiseen tai ihan vain lepäämiseen ja univelan vähentämiseen. Kiitos siitä, että olette niin ymmärtäväisiä ettekä lähde tuomitsemaan kysymättä.

Erityisen ihana puoli meidän päiväkodissa on se, että päiväkodinhoitajat kuvaavat tabletilla pientemme päivää ja lisäävät verkkosivuille kuvia meidän vanhempien nähtäväksi. Saamme tietää ja nähdä enemmän lastemme päivästä ja tämä jos jokin on mielestäni positiivista. Kyllä päiväkodinhoitajat tietysti kertovat vanhemmille aina lasten hakemisen yhteydessä kaikki päivän mainitsemisen arvoiset touhut ja kommellukset mutta paremmin sitä pääsee itsekin eläytymään, kun konkreettisesti näkee mitä siellä hoidossa sitten oikein touhuillaan. Meillä lapset ovat myös innoissaan aina katsomassa kuvia ja kertomassa mitä niissä milloinkin tapahtuu. Kiitos siis siitä päiväkodinhoitajille, että näette vaivaa myös tämän asian suhteen.


Meillä esikoinen on normaalia vaativampi lapsi jos näin voisi sanoa. Päiväkodinhoitajat joutuvat keksimään erilaisia ratkaisuja tilanteiden selvittelyyn ja käytöshäiriöiden ehkäisemiseen. He ovat löytäneet yhteisen sävelen ja toimivat käytännöt lapsemme kanssa. He eivät vaikuta ärsyyntyneen tyttäreemme, vaan päinvastoin he ovat aidosti kiinnostuneita hänestä ja iloitsevat onnistuneesta päivästä yhtälailla kuin minäkin. Päiväkodin puolesta olemme saaneet apua, tukea ja neuvoja enemmän kuin osasin kuvitella. Kiitos siis siitä, että osallistutte kasvatustyöhön antaumuksella.

Lasten kanssa tulee monesti käytettyä sanoja “ei” “älä” “ei noin” ja niistä hyvin tehdyistä asioista ei usein muisteta kiittää tai kehua, sillä niitä pitää itsestäänselvyytenä. Näin se usein myös on monien muidenkin asioiden suhteen. Pitäisi muistaa kiinnittää myös niihin positiivisiin asioihin huomiota ja kiittää jos on kiitoksen aihetta.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

LAPSEN UHMA VOI TOISINAAN VIEDÄ ÄÄRIRAJOILLE

EI, EI, EI ÄITI Ei!"

Uhma. Voisin päättää tämän kirjoituksen jo tuohon yhteen sanaan ja silti lähes jokainen vanhempi osaisi samaistua ja huokailisi kanssani. Kuitenkin kerron, että myös meillä on nyt tämä virstapylväs saavutettu kuopuksen kohdalla. Tuosta iloisesta, sinisilmäisestä (sanan molemmissa määritelmissä), aina niin sympaattisesta tytöstä kuoriutui syksyn mittaan hieman suurempi känkkäränkkä. Toki syksyn tuomat elämänmuutokset vaikuttivat lapsiinkin, joten senkin puolesta kärhämöintiä ja kiukuttelua oli, mutta takapiruna tuli myös tuo uhma, jes!


Auktoriteetteja ei tunneta vastaan kärhämöidään oli syy sitten mukamas väärän mekon valinnasta tai kuinka äiti laittoi väärää kinkkua leivänpäälle. Tai vaikkapa siitä, kun isi alkoi rakentaa Lego-linnaa mutta tällä kertaa olisi pitänyt leikkiä poneilla. Ruualla oltaisiin haluttu perunan sijasta makaroonia tai ehkä sittenkin nuudelia. Omassa sängyssä ei haluta nukkua vaan mielummin missä vaan muualla, siis vaikka kylpyammeessa. Typerä äiti kun ei t a j u a! Ei taida lapsi itsekään aina ihan tajuta.


Äitiyden yhtiin parhaimpiin puoliin lukeutuu toiset äidit, joiden kanssa voi jakaa päiväntapahtumat, saada tarvittavat sympatiat ja ne "mä niin tiedän ton" - lausahdukset. Eräänäkin iltana purin ystävälleni turhautumistani, minkä neiti känkkäränkkä oli aiheuttanut ja sain vastaukseksi "no kyllä se teidän tyttö murisee kieltämättä aika paljon". Hennillä tosiaan oli vaihe, joka tätä nykyä on onneksi jo menneen talven lumia. Henni murisi. Ensin se oli ihan söpöä! Mieti nyt, kuinka tarjoat raidallisia sukkahousuja, mutta vastaus on vain kulmat kurtussa pälyilyä ja kova ääninen murraauh ja jotta varmasti menee perille niin polkaistaan lattiaan, kaikella jalasta löytyvällä voimalla.  Sitten se ei enää ollutkaan niin söpöä, kun kauppajonossa rouvas henkilöt tulivat lepertelemään iloisesti mutta vastaanotto oli täsmälleen tuollaista mitä kuvailin ylempänä. Niin enhän minä opeta lapselleni käytöstapoja tietenkään.. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt kauaa, heh.


Niin ne ajat ja toiveet muuttuvat myös aikuisilla. Muistan kuinka tytölle ei kelvannut mikään muu kuin äiti. Toivoin ja odotin sitä milloin se vaihtuisikin vaikka isiin tai edes tasoittuisi niin, että pääsen pesemään hiukseni ilman polvenkorkeudelta kuuluvia vaatimuksia saippuakuplien puhaltamisesta. Nyt tyttö onkin omatoimisempi, kasvuiässä oleva lapsi joka haluaa kokeilla rajojaan ja asioita itsekseen. Äitinä olen tietenkin iloinen lapseni oppimisesta ja määrätietoisuudesta mutta kuitenkin sydän hieman murtuneena siitä, kun äiti ei olekaan enää se ihan ykkönen, hän itse on.

Uhmaikä on osakseen raskas mutta lapselle silti erittäin opettava ja tarpeellinen kehitysvaihe. Itse tavallaan nautin noista pienistä tunteenpurkauksista tai lähinnä hänen pippurisuudestaan. Toisinaan uhmailut tuntuvat kuitenkin vievän äärirajoille oman jaksamisen kanssa. Ovat nuo uhmaikäiset hieman ärsyttäviä, turhauttavia ja toisinaan jopa rasittavia riiviöitäkin, mutta silti kaikkein rakkaimpia♥

maanantai 16. tammikuuta 2017

POLTTARIELÄMYS TALLINNASSA


Instagramia seuraavat (nneacamilla) varmaan huomasivatkin, että reilu viikko takaperin tapahtui jotain jännää. Lisäsin torstaina Instagramiin kuvan Silja Europan uima-allasosastosta ja kerroin huikean matkan alkaneen. Sain joulunaikaan kutsun sellaiseen pressitapahtumaan kuin "polttarit tallinnassa". Tarkoitus oli nähdä ja kokea polttareille sopivia palveluita ja kohteita Tallinnan puolella, kuin myös TallinkSilja laivalla.

Polttareiden tavanomaiseen tyyliin kuuluen, me emme tienneet mitä kaikkea matkan aikana tapahtuisi. Saimme sähköpostiin listan mukaan pakattavista tavaroista ja kellonajan milloin pitäisi olla Helsingin Länsiterminaalissa. Saimme tietää tulevista tapahtumista aina parin tunnin varoitusajalla, kun puhelimeen kilahti tekstiviesti. En ala yksityiskohtaisesti kertomaan reissun kulusta, sillä postauksesta tulisi hyvin pitkä luettavaksi, mutta mainitsen teille muutamia vinkkejä, joita ehdottomasti suosittelen koettavaksi polttariporukan kanssa tai miksei vaikka ihan viikonloppulomankin aikana.

TallinkSilja Europa on juuri remontin myötä uudistunut. Tilat kuin myös värimaailma iski omiin makumieltymyksiin aivan kympillä! Tykästyin erityisesti Silja Europan allas-osastoon ja kauneudenhoito palveluihin. Kävin minulle varatussa kasvohoito- hieronnassa, joka tulikin tarpeeseen tämän rutikuivan talvi-ihon vuoksi. Normaalistikin, kun matkaan laivalla niin yksi kohokohdista on aina buffet ruokailu, kuten myös tälläkin kertaa. Buffassa on paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja, joten jokaiselle varmasti löytyy jotain mieluista. Itse ahmin pari lautasellista härän paahtopaistia ja suklaakakkua, heh.


Tallinnassa majottauduttiin Tallink Spa & Conference hotellin Delux huoneisiin. Osa meistä pääsi yöpymään tilaviin sviitteihin, joista oli hyvät näkymät Tallinnan kaduille. Tykästyin täälläkin  hotellin allasosastoon. Hassua miten matkan kohokohtiin pääsee kaksi kertaa "uiminen", sillä normaalisti en pidä uima-altaassa olemisesta oikeastaan ollenkaan. Nautin kuitenkin porealtaan hierovista kuplista ja siinä istumisen lomassa tilasimme parit drinkit allasbaarista. Tämä uimis-juomis mahdollisuus oli omasta mielestäni hauska juttu, vaikka ei kovin ideaali tietenkään lapsiperheitä ajatellen.


Erityishuomiota haluan antaa Tallinnan keskustassa sijaitsevalle Olympic Park Casinolle. Kyse on aivan uudesta kasinosta, joka on avannut ovensa kesäkuussa 2016. Saimme kasinon toimitusjohtajalta kattavan esittelyn tiloista ja kasinon toimintatavoista noin yleensäkin. Jos itse haluat kokea vastaavan illan niin kasinolta on mahdollisuus tilata upeita polttaripaketteja (tai synttäripaketteja), johon sisältyy mm. tilojen esittely, tervetuliaisjuomat ja pientä naposteltavaa. Opastus peleihin sekä miniturnaus esimerkiksi ruletissa, morsian saa myös 10euroa pelirahaa tuhlattavaksi. Baarimestarin kanssa pääsette sekoittamaan tujun lemmenjuoman ja koko porukka saa lisäksi vielä VIP-sisäänpääsy Venus Club yökerhoon. Tämä Kasino kokemus oli kyllä sellainen että taidetaan omalla tyttöporukalla joskus lähteä kokeilemaan pelionnea ja katsomaan Tallinnan humua.

Viimeiset kuvat @Pekka Mustonen


Jos haluat lukea yksityiskohtaisemmin reissusta niin kannattaa tsekata nämä kirjoitukset;


*Yhteistyössä Tallink Silja ja Press & PR d'Oro

torstai 12. tammikuuta 2017

KYSY MINULTA


Aiemman kysy minulta -postauksen toteutin vuosi takaperin, siinä saitte kysyä kysymyksiä sekä minulta kuin myös mieheltäni. Tällä kertaa pääsette kysymään vain minulta. Kovin usein en blogin puolella kerro yleisesti elämästämme, lähinnä jotain pieniä paloja sieltä täältä aihepostauksien muodossa. Joten jos sinulla on jotain kysyttävää niin anna kuulua. Haluaisitko kenties tietää jotain blogistani, ehkäpä tulevista kesähäistä tai parisuhteesta noin yleensäkin? Kiinnostaako erityisesti jokin asia lapsissamme tai onko jotain muuta mihin haluaisit saada vastauksen?

maanantai 9. tammikuuta 2017

KÄSITYÖN ARVO


Olen lukenut lukuisia Facebook aloituksia, myynti-ilmoituksia, sekä kuunellut ystävieni puheita siitä, kuinka kummastellaan ja osakseen myös kauhistellaan erillaisten brändien hintoja. Kuka nyt maksaisi lähemmäs sataa euroa jumpsuitista tai kuinka vaatteessa maksaa taas vain merkki. Kenenkään mielipidettä tyrmäämättä mietin, että kuinka moni oikeasti on pysähtynyt miettimään, varsinkin pienyrittäjien työnteon määrää siihen lopulliseen hintaan nähden? Oli se sitten yksi paita tai vaikka se jumpsuitti niin se ei tee itse itseään, sen takana on aina joku henkilö joka sen suunnittelee, kaavoittaa, leikkaa, ompelee ja vielä viimeistelee myynti kuntoon. Työtuntien määrä tai vaatteen myyntihinta suhteutettuna palkkaan ei kulje käsikädessä. Uskoisin, että varsinkin pienyrittäjillä tämä on lähinnä rakkaudesta lajiin toimintaa, jos niin voisi sanoa.


Itse kävin syksyllä tutustumassa Putiikki Pietamoon. Sain valaisevan oppitunnin Heidiltä ja Kirsiltä heidän tuotteidensa valmistuksesta. Pelkästään yhden mekon tekemiseen kuluu paljon aikaa. Ensin kangas esipestään ja kuivatetaan. Kuivumisen jälkeen se leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi, jonka jälkeen mekko kasataan pala palalta juuri oikeanlaiseksi. Lopuksi se vielä silitetään ja tarkastetaan kokonaisuudessaan, että se on valmiina kuluttajalle.

Myönnettäkööt, että itse olen ollut kuluttaja, joka on karttanut merkkejä, kallista hintaa ja jopa suomalaista käsityötä juurikin tämän kalliin hinnan vuoksi. Lopulta ymmärsin miksi hinnat yleisesti ovatkin tuntuvemmat mitä perus marketti vaatteilla. Nykyisin mielelläni maksan kotimaisesta, hyvälaatuisesta vaatteesta niin eettisten syiden kuin myös sen vuoksi, että olen oppinut ymmärtämään käsityön arvoa paremmin.

Lemppari tunikani ja piponi ovat Pietamon käsialaa. Jokainen kerta, kun otan tunikan henkarista ja puen sen päälleni niin aina se istuu ja tuntuu yhtä hyvältä. Joten kyllä itse ainakin maksan tällaisesta hyvin istuvasta ja omaa silmää viehättävästä vaatteesta vähän enemmän kuin huonosti istuvasta ja pesuissa helpommin pilalle menevistä kankaista. Kyllä se sitäpaitsi tuntuukin hyvältä omassa mielessä, kun ajattelee, että päällänsä on jotain kotimaista. 

Oletteko te aiemmin miettineet käsityön arvo asiaa yrittäjän näkökulmasta?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

TÄNÄ VUONNA AION


Lupaan olla vähemmän kiireinen. Koskaan ei oikeasti ole niin kiire, ettenkö ehtisi pelata paria peliä muistipeliä tai rakentaa Legolinnaa lasten kanssa. Viime syksynä tuotin liian monta pettymystä lapsille kiireen vuoksi, joten siitä otan oppia tänä vuonna.

Arki on aika hektistä yleensä. Tytöillä on pitkiä päiväkoti päiviä, itse opiskelen koulussa kuin myös kotona ja mies tekee pitkiä ja rankkoja työviikkoja. Oman ajan ottaminen ei yleensä kuitenkaan ole hankalaa, kun taloudessa on kaksi vanhempaa mutta parisuhdeaika onkin eri juttu. Lupaan siis yrittää järjestää mahdollisuuksien mukaan kahdenkeskistä aikaa meille enemmän. Sanotaanko ettei meillä ole lapset liian usein hoidossa mutta tästä edespäin yritämme saada heidät kerran kuukaudessa edes pariksi tunniksi mummolaan, jotta pääsemme tekemään jotain keskenämme tai treffailemaan ystäviemme kanssa. Tietysti myös perheenkesken vietetty aika on tärkeää ja sekin on ollut aikalailla vähäistä viime aikoina, joten lisää myös lasten kanssa sellaista erikoisempaa puuhailua.

Tämä on tärkeä lupaus ja se onkin vain itselleni. Lupaan olla asettamatta itselleni liian suuria tavoitteita tai aikarajoja. En siis lupaa laihtua tiettyä kilomäärää tai kiinteytyä kuin taikaiskusta tiettyyn aikamääreeseen mennessä. Kaikki varmasti lutviutuu ajallaan.


Pyrin paremmaksi valokuvaajaksi. Koulunkin puolesta tietysti opin mutta aikomus olisi löytää se oma tyylini kuvaajana ja kehittää itseä siten paremmaksi.

Aion viettää mahdollisimman stressittömän ja rakkauden täyteisen vuoden niin perheen, ystävien kuin myös blogin suhteen. Lupaan nauttia vuodesta ja pienestä vatsanpohjassa kutkuttelevasta hääjännityksestä täysillä!

Oikein ihanaa uuttavuotta teille kaikille !

maanantai 2. tammikuuta 2017

STRESSI SULKI POIS ÄITIYDEN


Huutamista siitä, kun lapsi tiputtaa ruokalautasensa lattialle tai haarukasta tippuu makaroonilaatikkoa mekolle. Hermojen kiristelyä sen vuoksi, kun lapsi vänkää aamulla vastaan valitsemieni vaatteiden vuoksi. Hikoilua ja stressaamista kerkiänkö viedä lapset päiväkotiin ja ajaa vielä ajoissa kouluun. Termarikin meni rikki ja valutti kahvit auton penkille eräänä aamuna. 

Kellon lähestyessä iltaa pitäisi tehdä ruokaa, viihdyttää lapsia ja tehdä kahden tutkinnon kotiin jääneitä tehtäviä, parisuhdekin olisi olemassa ja kaipaisi ehkä huolenpitoa. Bloggaaminen jyskyttää takaraivossa muistutuksena siitä, etten ole pariin päivään kirjoitellut. Rakas harrastus muuttui piinaksi, haaveammattin opiskelu pakolliseksi velvoitteeksi ja lapsien kanssa vietetty yhteinen aika suoritteeksi. Pyrin pitämään kaikesta kuitenkin kiinni ja sen seurauksena lapset olivat ne jotka kärsivät tästä eniten. "Äiti ei nyt kerkeä".. Yöunet riippuivat melatoniinista ja niidenkin avulla nukuin noin viiden tunnin yöunia. 

En ikinä olisi uskonut olevani se äiti, jolle lapset ovat tärkeysjärjestyksessä vasta se toinen. Aina vaikka oli mitä tai kuinka paljon stressiä niin mikään, varsinkaan sosiaalinenmedia ei korvannut lasten kanssa vietettyä aikaa. Lopulta huomasin käyttäväni enimmäkseen sanoja "odota" "ihan kohta" tai "äiti ei nyt kerkeä, pyydä isiltä". Lahjoin usein myös lapset Netflixillä, jotta sain itse nukuttua päikkärit elokuvan aikana. Mieheni jossain vaiheessa totesi, että nyt on otettava aikalisä ja mietittävä mitä asioita karsitaan. Olihan se selvää, hukuin väsymykseen ja stressiin.

Itsensä syyttelyllä ei pitkälle kuitenkaan pääse, sitä vain kaivaa omaa kuoppaansa syvemmälle. Täydellisyyden tavoittelu joka asian suhteen vie voimavarat, kun keskivertokin oikeasti riittää! Päätin pistää blogin tauolle ja samalla jätin toisen kouluni opinnot vähemmälle. Parin kuukauden tauko teki tehtävänsä ja nyt puhtia löytyy taas enemmän kaiken suhteen, myös tänne blogin puolelle
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...